Mistä digipalvelulaissa on kyse?

​

Saavutettavuusdirektiivin perusteella implementoitu digipalvelulaki asettaa digitaalisille palveluille vaatimuksia niiden saatavuuden, laadun, tietoturvallisuuden ja ennen kaikkea sisällön saavutettavuuden osalta. Lain tavoitteena on varmistaa, että kaikilla käyttäjillä on yhdenvertainen mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluita myös silloin, kun käyttäjällä on toimintarajoitteita tai muita esteitä sähköisten palveluiden käyttöön.

 

Mitä palveluita digipalvelulaki koskee?

 

Digipalvelulaki on jo pidempään soveltunut viranomaispalveluihin ja tiettyihin muihin julkisiin palveluihin:
 

• viranomaisten ja julkisoikeudellisten laitosten digipalvelut,

• palvelut, joiden kehittämistä tai ylläpitoa viranomainen on rahoittanut yli 50 %,

• vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut,

• vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen palvelut ja postipalvelut, sekä

• finanssialan toimijat kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja luottolaitokset.
   

Digipalvelulaki on sittemmin laajentunut kattamaan myös useita muita kuluttajille tarjottavia digipalveluita, kuten:
 

• verkkokauppoja ja e-kirjoja,

• ​henkilöliikennepalveluita,

• kuluttajille tarjottavia finanssipalveluita, sekä

• audiovisuaalisten sisältöjen alustapalveluita ja viestintäpalveluita.
   

Mikroyritykset on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Mikroyrityksiksi katsotaan yritykset, joilla on alle 10 työntekijää ja liikevaihto tai tase enintään 2 miljoonaa euroa.
 

Mitä digipalvelulaki edellyttää palveluntarjoajilta?
 

Lain soveltamisalaan kuuluvilla palveluntarjoajilla on kolme keskeistä velvoitetta:
 

• Palvelun saavutettavuus: palveluiden on täytettävä eurooppalaisen standardin EN 301 549 vaatimukset, joista osa on tarkennettu WCAG-ohjeistuksessa.

• Saavutettavuusseloste: palveluntarjoajan on ylläpidettävä ja julkaistava saavutettavuusseloste verkkosivustollaan.

• Palaute ja reagointi: käyttäjillä on oltava mahdollisuus antaa saavutettavuuspalautetta, ja siihen on vastattava kahden viikon kuluessa.
   

Kuluttajapalveluille on lisäksi asetettu erityisiä velvoitteita. Esimerkiksi:
 

• Verkkokaupoissa on ilmoitettava tuotteiden ja palveluiden esteettömyydestä.

• Rahoitus- ja pankkipalveluiden on tarjottava tiedot palvelusta vähintään B2-kielitasolla Euroopan neuvoston viitekehyksen mukaisesti.

• E-kirjojen on täytettävä saavutettavuusvaatimukset, jotka mahdollistavat palveluiden käytön ja navigoinnin kaikille käyttäjille.
   

Milloin vaatimuksista voi poiketa?
 

Digipalvelulaki tunnistaa tilanteet, joissa saavutettavuusvaatimusten noudattaminen olisi kohtuutonta. Palveluntarjoaja voi poiketa vaatimuksista, jos niiden toteuttaminen aiheuttaisi kohtuuttoman rasitteen, mikä on perusteltava ennakkoon laaditulla saavutettavuusarvioinnilla.
 

Kuluttajapalveluissa poikkeaminen on sallittua myös, jos tarjolla on vähintään yksi vaihtoehtoinen ja yhtä saavutettava tapa käyttää palvelua toiminnallisen suorituskyvyn vaatimuksia noudattaen. Lisäksi vaatimuksista voidaan poiketa, jos niiden täyttäminen muuttaisi palvelun perusluonteen olennaisesti.
 

Miksi digipalvelulain noudattaminen on tärkeää?

Saavutettavuus on alun perin liitetty julkishallintoon, mutta sittemmin saavutettavuusvaatimuksista on tullut osa yhä useamman yrityksen arkea. Lain noudattaminen ei ole pelkästään lakisääteinen velvoite – se on myös asiakaskokemuksen ja vastuullisuuden kysymys. Saavutettavat digipalvelut tavoittavat laajemman käyttäjäkunnan, parantavat palveluiden käytettävyyttä ja vahvistavat yrityksen mainetta.