Päivitetty: 26.9.
Tekijänoikeutta koskeva perussääntö on simppeli: tekijänoikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen kuuluu sille, joka sen on luonut. EU:ssa tekijälle annetaan varsin laajat yksinoikeudet päättää teoksensa käytöstä – sekä sen kopioimisesta että levittämisestä yleisölle. Aiemmin sisältöjen kopiointi ja levittäminen edellyttivät huomattavia taloudellisia resursseja, mutta nykyisin sama onnistuu jokaisen taskusta löytyvällä laitteella hetkessä ilman kustannuksia ja vieläpä maailmanlaajuisesti. Milloin toisen sisällöstä saa ottaa pätkän osaksi omaa julkaisua loukkaamatta lainatun sisällön laatijan oikeuksia? Juuri tähän vastaa sitaattioikeus.
Tässä kirjoituksessa avaamme, mikä sitaattioikeus on ja miksi se on olemassa, missä menee sallitun ja kielletyn siteeraamisen raja ja mitä siteeratessa kannattaa pitää mielessä tekijänoikeusloukkausten välttämiseksi.
Tekijänoikeus suojaa luovaa ilmaisua, lähioikeus tiettyä suoritusta
Suomessa tekijänoikeus syntyy automaattisesti, kun teos ylittää niin sanotun teoskynnyksen eli teos on riittävän omaperäinen ja ilmentää tekijänsä luovia ratkaisuja. Suoja ei ulotu ideoihin, faktoihin tai yksittäisiin sanoihin, vaan ainoastaan siihen, miten ne on ilmaistu. Tekijänoikeuspiirin ulkopuolelle jäävät myös teokset, joiden suoja-aika on päättynyt sekä useat viralliset asiakirjat, kuten viranomaisten päätökset ja lausumat.
Tekijänoikeuden rinnalla laissa säädetään myös lähioikeuksista. Ne suojaavat tietyntyyppisiä suorituksia ja investointeja – kuten ääni- ja kuvatallenteen tuottajien sekä valokuvaajien työtä – riippumatta siitä, yltääkö sisältö teostasoon. Koska lähioikeussuoja ei edellytä omaperäisyyttä, on tärkeää tunnistaa, mitä ollaan siteeraamassa: mikäli siteerattava sisältö on suojattu lähioikeudella, on siteeraamiselle löydyttävä aina jokin laillinen peruste sitaatin pituudesta riippumatta. Tekijänoikeudella suojatun teoksen kohdalla selvitettäväksi tulee ensin se, ylittääkö lainattava osa itsenäisesti tarkasteltuna teoskynnyksen. Sitä, mitä ei tekijänoikeuslailla suojata, saa käyttää tekijänoikeuslain rajoittamatta.
Miksi sitaattioikeutta tarvitaan?
Lähtökohtaisesti tekijänoikeuslailla suojattujen sisältöjen yksityinen käyttö on sallittua – voit siis huoletta kopioida runon ystävälle lähtevään onnitteluviestiin. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun toiminnan kohteena on yleisö.
Koska kirjalliset ja taiteelliset teokset rakentuvat lähes väistämättä jossain määrin aiempien tuotosten varaan, voi tekijän yksinoikeuden liiallinen korostaminen rajoittaa sitä, mitä tekijänoikeudella on haluttu edistää: luovuutta ja kulttuuria. Näistä syistä tekijänoikeuden suojaa on haluttu rajoittaa ja tasapainottaa sen suhdetta sananvapauteen ja tiedonvälitykseen. Yksi tärkeimmistä tekijänoikeuden rajoituksista on sitaattioikeus, joka sallii tekijänoikeuslain nojalla suojattujen sisältöjen käytön ilman tekijän suostumusta ja tälle maksettavaa korvausta. Sitaatti tarkoittaa toisen teoksesta lainattua otetta, joka esitetään sellaisenaan tai vain tekijänoikeudellisesti merkityksettömin muutoksin. Jotta voidaan puhua sitaatista, on siteeratun osuuden myös oltava tunnistettavissa muusta teoksesta.
Sitaattioikeus ei rajoitu pelkästään kirjallisiin töihin. Sen nojalla voidaan siteerata kaikkia teoslajeja: niin elokuvateoksia, valokuvia kuin äänitallenteitakin teoslajista toiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa lyhyttä ääninäytettä podcastissa, toisen ottamaa valokuvaa uutisartikkelissa tai musiikkikatkelmaa YouTube-analyysissä reunaehtojen sallimissa rajoissa.
Sitaattioikeuden reunaehdot
Tekijänoikeuslain 22 § kokoaa sitaattioikeuden perussäännöt, mutta jättää sen lopullisen sisällön monin osin tulkinnanvaraiseksi. Sitaattioikeuden rajoja täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti ja epäselvissä tilanteissa on suositeltavaa kääntyä oikeuskäytäntöä tuntevan asiantuntijan puoleen.
Vain luvallisesti julkistettua teosta voi siteerata. Yksityistä viestiä ei voi siteerata sitaattioikeuteen vedoten, kuten ei myöskään nettiin ilman tekijän suostumusta vuotanutta teosta. Suostumukselle ei ole asetettu määrämuotoa ja toisinaan hiljaistakin suostumusta on pidetty pätevänä tilanteissa, joissa tekijä voi olettaa teoksen julkistuvan tietyn toiminnan seurauksena, kuten luovuttaessaan opinnäytetyön arvosteltavaksi.
Siteerauksen on tapahduttava hyvän tavan mukaisesti. Ollakseen hyvän tavan mukainen, tulee siteerauksen täyttää sen tarkoitus: sanalla cito tarkoitetaan vetoamista johonkuhun. Vetoamisfunktion täyttymisen välttämätön edellytys on, että sitaatin ja oman tuotoksen välillä on suora ja tiivis vuoropuhelu, mikä voi olla luonteeltaan esimerkiksi havainnollistavaa, analysoivaa tai kritisoivaa. Vuorovaikutus puolestaan edellyttää, että lainaus on tunnistettavissa ja erotettavissa siteeraavasta esityksestä – mitään erityistä muotovaatimusta sitaatin esitystavalle ei kuitenkaan ole asetettu.
Vain tarkoituksen edellyttämä määrä on sallittu. Olennaista on lisäksi, että lainaus antaa oikean kuvan siteeratusta teoksesta. Sitaatti ei siis saa olla liian pitkä, muttei myöskään niin lyhyt, että se muuttaa siteeratun teoksen merkitystä.
Lähde ja tekijä on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Vaatimus on osa tekijän moraalisten oikeuksien kunnioittamista. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että teoksen tekijä ja lähde on ilmoitettava. Vaatimus ei kuitenkaan ole ehdoton, jos nimeämisvaatimusta voidaan pitää esimerkiksi asiayhteyden tai ilmaisumuodon vuoksi kohtuuttomana. Tekijänoikeusneuvoston mukaan esimerkiksi ravintolan logoon sisällytetyn patsaan tekijän ja teoksen nimen ilmoittaminen muodostuisi kohtuuttomaksi silloin, kun logoa käytetään ilmoituksissa ja mainoksissa. Kuitenkin ruokalistoissa nimet olisi helppo mainita. Moraalisiin oikeuksiin liittyy myös vaatimus siitä, ettei sitaattia esitetä loukkaavassa yhteydessä.
Esimerkkejä sallituista sitaateista:
Rakennushankkeen havainnekuvan sisällyttäminen rakennushanketta käsittelevään uutiseen – vetoamisfunktio täyttyi.
Televisiolähetyksen haastattelukatkelmien käyttö dokumenttielokuvassa, kun katkelmat oli sijoitettu lomittain haastateltujen ihmisten muistelmien oheen tukemaan heidän kertomustaan – vetoamisfunktio täyttyi.
Lyriikoiden käyttö oppimateriaalissa niitä koskevan analyysin yhteydessä - vetoamisfunktio täyttyi.
Esimerkkejä, joissa sitaattioikeuden rajat ylitettiin:
Valokuvasta otetun kuvakaappauksen julkaiseminen osana verkkolehden artikkelia, kun artikkelissa lähinnä selostettiin valokuvan sisältöä ja kirjoittajan oma panos rajoittui kuvan luonnehdintaan nokkelaksi – vetoamisfunktio ei täyttynyt.
Kansanedustajasta otetun valokuvan käyttäminen tätä koskevassa uutisoinnissa pelkkänä kuvituskuvana – vetoamisfunktio ei täyttynyt.
Tekijä- ja lähdetietojen ilmoittaminen ainoastaan ensimmäisen sitaatin yhteydessä, vaikka lainauksia esiintyi elämänkerran eri sivuilla - lähdemerkintävaatimus ei täyttynyt.
Nyrkkisääntö sitaattioikeuden tulkintaan on, että sitaatin sallittavuuden kannalta ratkaisevaa on siteeraamisen tarkoitus. Yleisin kompastuskivi on vetoamisfunktion puuttuminen. Kontekstilla on siis väliä: mitä selvemmin lainaus palvelee sitaattioikeuden tavoitteita, kuten tiedonvälitystä, sitä todennäköisemmin kyse on sallitusta sitaatista. Sen sijaan myynti-ilmoituksen mehevöittäminen toisen ottamalla kuvalla tai runokatkelman nostaminen oman kampanjatekstin koristeeksi on yleensä huono idea.
Siteeraajan muistilista
Pyri siteeraamaan vain sellaisia sisältöjä, jotka on tekijän luvalla julkistettuja.
Vältä sitaatteja kaupallisissa yhteyksissä tai tilanteissa, joissa lainaus tuo vain esteettistä tai viihteellistä lisäarvoa. Selvästi kiellettyjä ovat sitaattikokoelmat, jotka eivät sisällä lainkaan omaa tuotosta.
Varmista, ettei sitaatti jää irralliseksi vaan on selvästi vuorovaikutuksessa itse luomasi sisällön kanssa.
Älä anna sitaatin hukkua muun sisällön sekaan – erottele, mikä on omaa ja mikä lainattua.
Jos siteerattavassa teoksessa ei mainita tekijää, ryhdy kohtuullisiin toimiin tekijätietojen selvittämiseksi ennen kuin siteeraat teosta. Tekijätietojen puuttuminen ei automaattisesti tarkoita, että tekijä olisi luopunut oikeudestaan tulla nimetyksi teoksensa myöhemmissä yhteyksissä.
Huolehdi, että lähdemerkinnät on jokaisen lainauksen osalta johdonmukaisesti ilmoitettu sekä helposti havaittavissa ja yhdistettävissä sekä siteerattuun osaan että lähdeteokseen – etenkin digitaalisessa ympäristössä hyödynnä erilaisia tekniikoita!
Lopuksi
Sitaattioikeuden ylittäminen voi johtaa paitsi oikeudellisiin seurauksiin myös yrityksen mainehaittaan. Kun sitaattioikeuden reunaehdot ovat hallinnassa, se voi parhaimmillaan olla arvokas työkalu sisällöntuotannossa.
Tarvitsetko apua tekijänoikeuksiin liittyvien käytäntöjen selkeyttämisessä tai koulutusta tiimillesi?
Meiltä saat käytännönläheistä sparrausta ja apua prosessien rakentamiseen – ota rohkeasti yhteyttä!
Tiina Nieminen
Junior Cousel
0400 954 740
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Päivitetty: 16.6.
Bite-sized legal advice for the pixel-sized revolution
Distance Technologies is a Finnish deep tech start-up pioneering the world’s first true glasses-free mixed reality solution. Immediately after its establishment, the company attracted international interest and significant investments from investors such as Google Ventures, Maki.vc and FOV Ventures. Talouselämä, the largest weekly business magazine in the Nordics, also named Distance as one of Finland's most interesting start-ups.
The founders of Distance are not first-timers when it comes to establishing startups. Urho Konttori, the CEO of Distance and Jussi Mäkinen, the CMO of Distance, among other current founders of Distance were also founders in Varjo. Experience from startups has played a role in the speed the company has grown but also in the way the founding team understood the value of effectively managing legal affairs.
The company’s rapid growth and unique technology required a strong legal foundation from the very beginning. Konttori explains:
"Our technology is completely new, and to even open discussions with potential investors and contractual parties, we had to consider the legal matters carefully from day one. Folks' team has been involved from the beginning to ensure that all the legal pieces are in place."
Efficiency through weekly check-ins
Folks has been Distance’s legal partner since the company's incorporation. Folks’ team has drafted the founding documentation and assisted Distance in financing rounds: first, in the pre-seed funding led by Maki.vc and FOV Ventures, and secondly, in the EUR 10 million investment round led by Google Ventures marking its first investment in a Finnish company. In addition, Folks has provided daily legal support for Distance in various legal matters. Konttori describes the partnership as follows:
”Our cooperation has evolved on the basis of our needs. We’ve formulated a habit of going through governance and daily legal matters in our weekly status meeting with Folks. I find these weekly check-ins especially useful for a start-up which has to juggle multiple tasks, including challenging legal tasks, simultaneously. If there is one tip I would give to any start-up it is to adopt this model as it enables the company to identify potential legal risks and manage them effectively without sending lengthy emails back and forth."
Legal partnership enables Distance to focus on development
Distance has quickly emerged as one of Finland's most promising technology companies. Talouselämä's recognition as Finland's most interesting start-up shows that the company has managed to inspire confidence among investors and markets alike. Distance also recently announced a partnership with Patria, where Patria and Distance will create a unique solution designed for real-time tactical situations and utilizing the patented Distance XR light field and digital optics technology to achieve unprecedented situational awareness combined with exceptional low-light visual acuity.
Folks' ongoing legal support ensures that the company can focus on development without unnecessary delays. In the technology sector, the business environment is changing rapidly, so a partner needs to understand not only the contracts and financing patterns, but also the dynamics of the industry as a whole. Especially when the business is evolving fast, legal support needs to be accessible and practical.
Distance’s CMO Jussi Mäkinen sees collaboration as a clear competitive advantage:
"We need to be able to focus on what we are best at. Folks makes collaboration easy and ensures that legal issues do not distract from growth and development. Their advice is practical, to the point and delivered promptly. That's exactly what a technology company needs from its legal partner."
Distance Technologies is a Finnish deep tech startup founded in 2024 that develops fully eye- and headset-free augmented reality solutions. Its revolutionary technology turns, for example, a car windscreen into an interactive experience without the need for traditional display devices. The innovation uses light field technology to bring a three-dimensional image into the user's field of vision without the need for separate glasses or headgear. The company has quickly attracted international interest, and its development has been supported by major investors such as Google Ventures.
Read more about Distance from their website: https://distance.tech
Legal partner for the tech industry
Folks has proven track-record in providing legal services for technology companies at all stages: from start-ups to established players, tailored to the appropriate stage of their business. The legal aspects of the IT and technology sector require an understanding not only of contracts and financing, but also of business development and future scalability. If you want advice in legal issues, such as financing, corporate structure, contracts, GDPR, protecting your brand and ideas or retaining the people who are vital to your business, backed up by strong business acumen, then we are your folks.
Päivitetty: 3.10.2024
Luovuuden ylistys ja muutama tekijänoikeusknoppi tekoälyhuumaan
Olin menossa asiakasyritykseen pitämään tekijänoikeuskoulutusta ja laadin esitysmateriaalia. Mitään IPR-juridiikkaa ei näinä päivinä voi käsitellä sanomatta jotakin tekoälystä, joten sisällytin koulutukseen myös perustietoutta tekijänoikeuden ja tekoälyn suhteesta. Tässä tekoälyn huumassa, jossa jokaista ammattikuntaa kannustetaan käyttämään tekoälysovelluksia, yritin puhua tekoälystä positiivisin sanakääntein. Pohdiskelin käyttäväni mantroja siitä, että ”tekoäly on välttämätön osa nykyaikaista liiketoimintaa. Tekoäly ei korvaa kaikkia työntekijöitä, mutta se korvaa ne, jotka eivät tekoälyä käytä”, sillä oletin, että niitä haluttiin kuulla, enkä halunnut vaikuttaa kaavoihini kangistuneelta – ehkä jopa riskejä huonosti sietävältä pessimistiltä – juristilta.
En kuitenkaan voinut estää itseäni eksymästä tekoälyn haasteisiin koulutusta valmistellessani; kysymykseen siitä, voiko tekoälyä kouluttaa materiaalilla, johon tekijällä on tekijänoikeuden suojaama yksinoikeus. Kysymykseen siitä, voiko tekoälyä käyttämällä luoda tekijänoikeudella suojattua materiaalia, jos ihan tosissaan ja luovuutta käyttäen kirjoittaa tekstikomentoja (prompteja). Kysymykseen siitä, mitä sijaa ihmisen luovuudelle on tekoälyn aikakautena. Päätin pureutua niihin tässä blogissa.
Tekoälyn kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla materiaalilla
Tekijänoikeudessa keskeistä on se, milloin tapahtuu tekijän yksinoikeuteen kuuluvaa kappaleen valmistamista tai yleisön saataville saattamista. Vaikuttaisi siltä, että tekoälyn kouluttamisessa tapahtuu kappaleen valmistamista useampaan kertaan: ensin aineiston keräämisessä ja järjestelyssä prosessia varten ja sitten itse koulutusprosessissa useampaan kertaan (niin pretraining kuin fine tuning -vaiheissa). Lähtökohtaisesti tämä kappaleen valmistaminen edellyttää tekijänoikeuden haltijan (siis alkuperäisen tekijän tai sen, jolle tekijä on oikeutensa luovuttanut) lupaa.
Tällaisia lupia ei ole GenAI-kehityksen tuoksinassa juuri kyselty, vaan esimerkiksi ChatGPT:lle on annettu alun perin aineistoksi käytännössä kaikki internetissä oleva tieto. Kansainvälisesti tekoäly-yrityksiä vastaan on nostettu jo lukuisia kanteita: esimerkiksi yhdysvaltalaislehti The New York Times haastoi OpenAI:n ja Microsoftin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista, sillä ne olivat kanteen mukaan käyttäneet miljoonia sanomalehden julkaisuja kouluttaakseen tekoälyjärjestelmiään. Puolustuksenaan tekoälytoimijat kertoivat käyttäneensä tekijänoikeudella suojattua materiaalia kohtuullisen käytön periaatteen (fair use) nojalla.
Tekstin- ja tiedonlouhinta tekijänoikeussääntelyssä
Yhdysvaltalaisesta fair use -doktriinista ei ole Euroopassa suurta hyötyä, joten on syytä tarkastella, miten tekijänoikeuden ja tekoälyn suhdetta on käsitelty EU-lainsäädännössä. Tekijänoikeusdirektiiviin (DSM-direktiiviin) perustuvat, viime vuonna voimaantulleet tekijänoikeuslain muutokset mahdollistavat teoksen käyttämisen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, jollei tekijä ole nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt tätä oikeutta. Kyse on tekijänoikeuden lakisääteisestä rajoituksesta: sen sijaan, että pitäisi kysyä ennakollinen lupa tekijänoikeuden haltijalta teoksen käyttöön, tulee tarkistaa, onko tekijä ”nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt oikeuden.” Jos on, niin tällöin teosta ei saa käyttää tekstin- tai tiedonlouhintaan.
Ensimmäiseksi on pohdittava sitä, mitä ylipäänsä on ”tekstin- ja tiedonlouhinta”. DSM-direktiivin mukaan tekstin- ja tiedonlouhinnalla tarkoitetaan ”automaattista analyysitekniikkaa, jonka tarkoituksena on analysoida digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä ja dataa tietojen tuottamiseksi. Tiedot voivat olla esimerkiksi malleja, suuntauksia tai korrelaatioita.” Kaikessa tekstin- ja tiedonlouhinnassa edellytyksenä on, että teokseen on laillinen pääsy. Laillisella pääsyllä tarkoitetaan sitä, että teos tai muu suojattu aineisto on saatavilla oikeudenhaltijan luvalla tai vapaasti internetissä ilman, että pääsyä siihen on rajoitettu.
Se, soveltuvatko tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevat säännökset koneoppimiseen tai tekoälyyn, on oikeudellisesti epäselvää. DSM-direktiivissä tai tekijänoikeuslaissa ei oteta tähän kantaa, sillä GenAI:n todellinen läpimurto tapahtui vasta niiden säätämisen jälkeen. Jos painotetaan edellä todetun määritelmän termiä ”analyysitekniikka”, ei tekoäly näyttäisi mahtuvan tekstin- ja tiedonlouhinnan määritelmän piiriin, sillä analyysin lisäksi tekoäly usein myös tuottaa sisältöä. Tekijänoikeuden rajoituksia on perinteisesti tulkittu suppeasti.
Eräässä artikkelissa pureuduttiin tähän hieman pintaa syvemmin. Artikkelin ydinajatus on, että tekstin- ja tiedonlouhinta koskee vain teosten semanttisen informaation hyödyntämistä, kun taas tekoälyn kouluttamisessa hyödynnetään myös teosten syntaktista informaatiota. Tekstin- ja tiedonlouhinnassakin toki valmistetaan teoskappaleita, mutta sen lopputuotteessa on vain teoksista saatua tietoa, eikä tekijänoikeuden suojaama teoksen muoto välity siihen asti. Tekoälyn kouluttamisessa sen sijaan lopputuotteita varten tallentuu muistiin myös syntaktista informaatiota eli tekijänoikeuden suojaamaa teoksen muotoa. Sanojen yhteydet toisiinsa siis eivät kirjoittajien mukaan ole vain kielen ominaisuus, vaan myös tekijöiden luovuuden tuote. Niin sanottu vektorimuoto ei tallenna vain tietoa, vaan nimenomaan teosta. Tästä kirjoittajat päättelevät, että tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva poikkeus (tekijänoikeuden rajoitus) ei sovellu lainkaan tekoälyyn, vaan tulee soveltaa kappaleen valmistamista koskevaa pääsääntöä. Näin ollen tekijänoikeudella suojatun materiaalin käyttö tekoälyn kouluttamiseksi edellyttäisi tekijänoikeuden haltijan lupaa.
Oikeuden pidättäminen
Erikseen on pohdittava sitä, millä tavalla oikeus tekstin- ja tiedonlouhintaan voidaan pidättää. Monet sisältöyhtiöt ovat katsoneet, että ”oikeuden pidättämiseksi” riittää maininta sivuston käyttöehdoissa. Saksalaisessa oikeustapauksessa käsitellään teemaa parhaillaan, ja vaikuttaa siltä, että pelkkä yleinen ”kaikki oikeudet pidätetty” maininta ei ole riittävä, vaan ehdoilta edellytettäisiin erityistä viittausta tekstin- ja tiedonlouhinnassa käytettyihin mekanismeihin.
Tekoälysäädös
Kesällä 2024 voimaantullut ja pääosin 2026 sovellettavaksi tuleva EU:n tekoälysäädös sisältää viittauksen DSM-direktiivin tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeviin säännöksiin sekä edellyttää yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajilta vahvempaa toimintapolitiikkaa oikeuksien pidättämisen tunnistamiseksi ja noudattamiseksi. Tekoälysäädös tekee selväksi sen, että tekijänoikeuksia tulee kunnioittaa, mutta se ei varsinaisesti selvennä sitä, soveltuvatko DSM-direktiivin tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevat säännökset tekoälyyn. Koska aihe on tärkeä, mutta toistaiseksi epäselvä, siihen liittyvälle selkeyttävälle ohjeistukselle olisi tarvetta.
Tekijänoikeus tekoälyllä tuotettuun materiaaliin
Mitä taas tulee siihen, voidaanko tekoälyn avulla luoda tekijänoikeudella suojattua materiaalia, niin lähtökohtaisesti tekijänoikeussuojan saaminen edellyttää teoskynnyksen ylittymistä eli sitä, että teosta pidetään riittävän itsenäisenä ja omaperäisenä.
Meille ihmisille luovuus on itsearvo ja sen ajurina toimii usein jokin sisäisen motivaation lähde, kuten uteliaisuus. Tekoälyjärjestelmät ovat sen sijaan rakennettu optimoimaan jokin erityinen tehtävä, kuten tuottamaan ihmistä miellyttäviä kuvia sille syötetystä datasta. Tekoäly siis prosessoi jotakin, jota sille on syötetty, sen sijaan, että se loisi jotakin täysin uutta. Voi perustellusti väittää, että koneelta puuttuu luovuus. Tätä olennaisempaa on kuitenkin se, että voimassaolevan lainsäädännön mukaan tekijänoikeus voi syntyä vain luonnolliselle henkilölle – siis ihmiselle, ei koneelle.
On myös kyseenalaista, voiko tekoälysovelluksen käyttäjänä toimiva luonnollinen henkilö saada tekoälysovelluksen avulla luomaansa tuotokseen tekijänoikeussuojaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain tekijänoikeustoimisto hylkäsi tekijänoikeusrekisteröinnin Jason M. Allenin Midjourney-tekoälypalvelun avulla luomaan teokseen ”Théâtre D’opéra Spatial”. Allen oli käyttänyt teoksen luomisessa 624 kehotetta, mutta nämä eivät tekijänoikeustoimiston näkemyksen mukaan riittäneet teossuojan syntymiseen koska kehotteiden tulkinnasta ja varsinaisesta toteutuksesta vastasi tekoälyohjelmisto – ei käyttäjä.
Luovuuden tulevaisuus
Vaikka tekoälyyn liittyy paljon juridista knoppologiaa, lopulta keskeisemmäksi kysymykseksi minulle jäi se, mitä me saamme (tai mitä jää jäljelle), jos ihmisen – kirjoittajan, valokuvaajan, taiteilijan, muusikon – työ korvautuu koneella tai ihmisellä, joka ohjaa konetta käskyttämällä.
Mitä enemmän selaan Instagramin kuvavirrassa AI-kuvia, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että tämä ei ole sisältöä, jota haluan kuluttaa. Mitä enemmän minulle tarjotaan palveluita, jotka lupaavat, että tekoäly voi kirjoittaa blogini ja tehdä juridiset analyysini, sitä enemmän haluan kirkastaa sitä, missä olen hyvä.
Minä haluan oppia uusia näkökulmia tarjoavista artikkeleista, inspiroitua kuvista, jotka ovat todellisesta matkakohteesta otettuja, kuunnella musiikkia, joka ei ole teknisesti täydellistä, tehdä muistiinpanoja paperikirjaan, herkistyä tunteita repivän leffakohtauksen parissa. Minä haluan tarjota asiakkailleni henkilökohtaisia kohtaamisia, näkökulmia, ajoittain jopa juridisesti luovaa tulkintaa.
Tekoäly voi kirittää, ehkä jopa herätellä, mutta se ei voi korvata sitä, mikä lopulta tekee sisällöstä tai elämästä ylipäänsä mielenkiintoisen. Kun puhutaan sisällöstä, niin sillä on luovuuden itseisarvon lisäksi myös kaupallinen arvo. Sen tietävät tekijänoikeuden haltijat, mutta tulevaisuuden kannalta on kriittistä, että myös me luovasta työstä nauttivat kuluttajat muistamme sen tehdessämme valintoja niin mediasivustojen maksumuureilla kuin yleisemmin ajankäyttömme suhteen.
Anna Paimela
Valtioneuvosto on nimittänyt Annan tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan jäseneksi kaudelle 2023-2027 ja tekijänoikeuden yhteishallinnoinnin kehittämisen neuvottelukunnan jäseneksi kaudelle 2024-2027. Neuvottelukunnat mm. seuraavat ja arvioivat tekijänoikeusalan toimintaympäristön kehitystä.
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.