top of page

Palkka-avoimuusdirektiivi 2027 – 12 kysymystä ja vastausta työnantajalle

3 tuntia sitten
5 min käytetty lukemiseen

Palkka-avoimuusdirektiivi tuo työnantajille uusia velvoitteita palkkauksen perusteiden läpinäkyvyyteen, rekrytointiin ja työntekijöiden tiedonsaantiin. Säännönmukainen palkkaraportointi koskisi säännöllisesti vähintään 100 työntekijän työnantajia, mutta monet muut velvoitteet ulottuisivat myös pieniin yrityksiin.

Lakimuutokset tulevat voimaan 1.1.2027. 

Samapalkkaisuuden vaatimus ei ole uusi. Jo nykyinen lainsäädäntö velvoittaa työnantajia maksamaan samasta tai samanarvoisesta työstä yhtäläistä palkkaa sukupuolesta riippumatta. Uudistus edellyttäisi työnantajilta aiempaa järjestelmällisempää otetta palkkauksen perusteisiin ja mahdollisten perusteettomien palkkaerojen korjaamiseen.

Monilla työpaikoilla suurin ponnistus ei ole tuleva palkkaraportointi, vaan sen varmistaminen, että palkat perustuvat johdonmukaisiin, objektiivisiin ja dokumentoituihin kriteereihin. Olennaista on selvittää, miten palkat muodostuvat, mistä mahdolliset erot johtuvat ja sovelletaanko palkkamallia johdonmukaisesti. Kokosimme työnantajille 12 kysymystä ja vastausta lakimuutoksen kynnyksellä.

1. Mitä palkka-avoimuusdirektiivi muuttaa työnantajan arjessa?

Palkka-avoimuusdirektiivin ajurina on sukupuolten välinen palkkatasa-arvo. Uudistus edellyttää työnantajilta läpinäkyvämpiä palkkauksen perusteita sekä valmiutta antaa tietoja palkoista. Käytännössä kysymys on siitä, miten samaa tai samanarvoista työtä tekevät työntekijät tunnistetaan, miten palkkauksen perusteet kerrotaan henkilöstölle ja miten esimerkiksi työntekijöiden palkkatietopyyntöihin vastataan.

Rekrytoinnissa käsiteltäviin palkkatietoihin tulee myös uusia vaatimuksia. Säännöllisesti vähintään 100 työntekijää työllistäville työnantajille tulisi lisäksi palkkaraportointia ja tietyissä tilanteissa yhteistä palkka-arviointia koskevia velvoitteita. Velvoitteiden laajuus ja alkaminen riippuvat työnantajan koosta.

2. Mitä palkkarakenteella tarkoitetaan ja miten samanarvoinen työ tunnistetaan?

Palkkarakenteella tarkoitetaan käytännössä sitä, miten yrityksen työtehtävät on ryhmitelty, niiden vaativuutta arvioitu ja palkkauksen perusteet määritelty. Kyse on siis palkkausjärjestelmän kokonaisuudesta, ei vain yksittäisten tehtävien palkoista.

Lakiehdotuksen mukaan työnantajan olisi käytettävä samanarvoisen työn tunnistamiseen työ- tai virkaehtosopimukseen perustuvaa tai muuta menetelmää. Arvioinnin tulisi perustua kyseisen työn kannalta merkityksellisiin, objektiivisiin ja sukupuolineutraaleihin tekijöihin, kuten osaamiseen, kuormitukseen, vastuuseen ja työoloihin. Arviointi on syytä räätälöidä tehtäväkohtaisesti. 

Vertailussa ratkaisevat työn tosiasiallinen sisältö ja vaativuus, eivät pelkät tehtävänimikkeet. Eri nimikkeillä tehtävät työt voivat olla samanarvoisia, kun taas saman nimikkeen alla voidaan tehdä vaativuudeltaan erilaisia tehtäviä. Työn samanarvoisuutta arvioitaessa tarkastellaan työtä ja sen vaatimuksia, ei tehtävää hoitavaa työntekijää tai hänen henkilökohtaista suoriutumistaan. Työntekijän pätevyyteen tai työsuoritukseen perustuva henkilökohtainen palkanosa arvioidaan tästä erillään, mutta luonnollisesti tällaisenkin tarkastelun tulee olla sukupuolineutraalia ja muutoinkin objektiivista.


3. Saako samaa työtä tekeville maksaa eri palkkaa?

Saa, kunhan palkkaeroille on hyväksyttävät, objektiiviset ja sukupuolineutraalit perusteet. Tehtävän kannalta merkityksellinen kokemus, osaaminen, pätevyyttä lisäävä koulutus tai suoriutuminen voivat perustella palkkaeroa, kun perusteita sovelletaan johdonmukaisesti. Esimerkiksi joissakin työehtosopimuksissa alkupalkka määräytyy suoraan työvuosien mukaan. Sen sijaan esimerkiksi rekrytoivan esihenkilön vaihtuminen ei itsessään ole hyväksyttävä selitys samanlaista työtä tekevien palkkaerolle.

Yritysjärjestelyt voivat synnyttää palkkahajontaa samanarvoista työtä tekevien kesken. Esimerkiksi liikkeen luovutuksessa tai yritysostojen jälkeisessä sulautumisessa integroituvan henkilöstön erilaiset työsuhteen ehdot voivat johtaa palkkaeroihin. Eroja ei kuitenkaan voi jättää perusteetta pysyviksi, vaan työnantajan on mahdollisuuksiensa mukaan ryhdyttävä toimiin niiden poistamiseksi kohtuullisessa ajassa.

4. Mitä työnantajan pitää tehdä perusteettomille palkkaeroille?

Lainsäädäntö lähtee siitä, että perusteettomat palkkaerot on selvitettävä ja korjattava. Vähintään 30 työntekijää työllistävillä työnantajilla on jo nykyisellään tasa-arvosuunnitelmaan sisältyvä palkkakartoitusvelvollisuus, jonka pohjalta perusteettomat erot tulisi laittaa kuntoon. Käytännössä palkkaerojen korjaaminen ei aina ole yksinkertaista, vaikka työnantajan tahtotila olisi selvä. Silloin tulee olla suunnitelma esimerkiksi tulevien palkantarkistusten kohdentamisesta, korjausten aikataulusta ja toteutuksen seurannasta.


Perusteettomat palkkaerot on korjattava kohtuullisessa ajassa. Uudistukseen sisältyvä yhteinen palkka-arviointi olisi lisäksi tietyissä tilanteissa pakollinen menettely säännöllisesti vähintään 100 työntekijää työllistäville työnantajille (ks. kohdat 9–10).

5. Pitääkö palkkahaarukka ilmoittaa työpaikkailmoituksessa?

Ei välttämättä. Lakiehdotuksen mukaan työnhakijalle olisi annettava tieto tehtävän alkupalkasta tai palkkahaarukasta riittävän ajoissa, jotta palkkaneuvottelu voidaan käydä tietoon perustuen ja läpinäkyvästi. Tiedon voisi antaa esimerkiksi työpaikkailmoituksessa, ennen työhaastattelua tai muulla tavoitteen täyttävällä tavalla. Tarvittaessa hakijalle olisi annettava myös tehtävää koskevat työ- tai virkaehtosopimuksen asiaankuuluvat määräykset.

Palkkataso ja mahdollinen palkkahaarukka tulee käytännössä määritellä jo rekrytointia suunniteltaessa tehtävän vaativuuden ja muiden objektiivisten, sukupuolineutraalien palkkausperusteiden pohjalta. Samalla on syytä varmistaa, että suunniteltu palkka on linjassa yrityksen palkkausjärjestelmän ja vastaavissa tehtävissä jo työskentelevien palkkauksen kanssa.

Hakuvaiheessa ei myöskään saa tiedustella työnhakijan nykyisen tai aiempien työsuhteiden palkkatietoja. Rekrytointiprosessit, hakulomakkeet ja haastatteluohjeet sekä rekrytointikumppanien käytännöt kannattaa siksi tarkistaa yhtenä kokonaisuutena.


6. Saako työntekijä tietää työkaverin palkan?

Ei. Uusi tiedonsaantioikeus ei antaisi yleistä oikeutta yksittäisten kollegoiden palkkatietoihin, vaan se koskisi työntekijän omaa palkkatasoa sekä samaa tai samanarvoista työtä tekevän työntekijäryhmän keskipalkkatasoja sukupuolen mukaan eriteltyinä. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava tiedot kirjallisesti kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.

Muiden työntekijöiden yksityisyydensuoja on edelleen huomioitava. Jos ryhmäkohtainen tieto paljastaisi suoraan tai välillisesti tunnistettavan työntekijän palkan, kyseiset tiedot annettaan henkilöstön edustajalle tai tasa-arvovaltuutetulle. Työnantaja arvioi tunnistamisen riskin tapauskohtaisesti, eikä laissa määritellä työntekijäryhmälle tarkkaa vähimmäiskokoa.

Työnantajan on myös ilmoitettava henkilöstölle vuosittain tiedonsaantioikeudesta ja sen käyttämisestä. Käytännössä yritys tarvitsee selkeän toimintatavan palkkatietopyyntöjen vastaanottamiseen, käsittelyyn ja tietosuojan arviointiin.


7. Koskeeko palkka-avoimuus myös pieniä yrityksiä?

Kyllä, kaiken kokoisille työnantajille tulee velvoitteita. Velvoitteet määräytyisivät työnantajan koon mukaan pääpiirteissään näin:

  • Kaikki työnantajat: samanarvoisen työn tunnistaminen, palkkauksen perusteista

tiedottaminen, rekrytoinnin palkkatiedot ja työntekijöiden palkkatietopyynnöt.

  • Vähintään 30 työntekijää: nykyinen tasa-arvosuunnitelma ja siihen sisältyvä palkkakartoitus.

  • Vähintään 50 työntekijää: edellä olevien lisäksi tieto palkkakehityksen määrittämisen kriteereistä.

  • Säännöllisesti vähintään 100 työntekijää: lisäksi vaiheittain alkava palkkaraportointi ja tietyin edellytyksin yhteinen palkka-arviointi.


8. Milloin palkkaraportointi alkaa? Ensimmäiset työntekijäryhmäkohtaiset palkkaerotiedot ilmoitetaan seuraavasti:

  • Säännöllisesti 100–149 työntekijää: ensimmäinen ilmoitus annetaan vuoden 2030 palkkatiedoista annetaan viimeistään toukokuussa 2031, tämän jälkeen kolmen vuoden välein.

  • Säännöllisesti 150–249 työntekijää: ensimmäinen ilmoitus annetaan vuoden 2027 palkkatiedoista viimeistään toukokuussa 2028, tämän jälkeen kolmen vuoden välein.

  • Säännöllisesti vähintään 250 työntekijää: ensimmäinen ilmoitus annetaan vuoden 2027 palkkatiedoista viimeistään toukokuussa 2028, tämän jälkeen vuosittain.

Tulorekisterin palkkatietoilmoituksilla annettavat pohjatiedot muuttuvat pakollisiksi vähintään 150 työntekijän työnantajille jo 1.1.2027 tai sen jälkeen alkavilta palkanmaksukausilta. Vastaava velvoite alkaisi 100–149 työntekijän työnantajilla vuoden 2030 alussa.

Työnantaja ilmoittaa tarvittavat pohjatiedot tulorekisteriin, ja Tilastokeskus muodostaa tarvittavan datan tasa-arvovaltuutetulle. Työnantajan on kuultava henkilöstön edustajia ennen tietojen lähettämistä ja toimitettava ne myös henkilöstölle. Käytännön valmistelussa kannattaa hyödyntää Tulorekisterin palkka-avoimuusohjetta.

9. Miksi laissa on erikseen viiden prosentin palkkaero?


Naisten ja miesten keskipalkkatasojen vähintään 5 %:n ero samaa tai samanarvoista työtä tekevässä työntekijäryhmässä voi käynnistää uuden nk. yhteisen palkka-arvioinnin. Yhteinen palkka-arviointi edellyttää seuraavaa:

•  Ryhmän naisten ja miesten keskipalkkatasojen ero on vähintään 5 %.

•  Eroa ei ole voitu perustella objektiivisilla ja sukupuolineutraaleilla kriteereillä.

•  Perusteetonta palkkaeroa ei ole korjattu palkkatietojen kohdevuotta seuraavan vuoden 7. joulukuuta mennessä. Esimerkiksi vuoden 2027 palkkatiedoissa havaittu perusteeton ero on korjattava viimeistään 7.12.2028. Ellei eroa korjata siihen mennessä, työnantajan on tehtävä yhteinen palkka-arviointi.

Viiden prosentin raja ei tarkoita, että sitä pienemmät perusteettomat palkkaerot olisivat sallittuja, vaan kyse on yhteisen palkka-arvioinnin käynnistymiskynnyksestä.

10. Miten yhteinen palkka-arviointi tehdään?

Yhteinen palkka-arviointi tehtäisiin yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Siinä tarkasteltaisiin työntekijäryhmittäin naisten ja miesten osuuksia, keskipalkkoja ja palkanosia sekä palkkaeroja ja niiden syitä. Jos eroja ei voida perustella objektiivisilla ja sukupuolineutraaleilla kriteereillä, arviointiin kirjataan tarvittavat korjaustoimenpiteet. Lisäksi tarkasteltaisiin muun muassa perhe- ja omaishoitovapaiden aikana annettuja palkankorotuksia ja aiempien korjaustoimien vaikuttavuutta.

Arviointi on laadittava ja toimitettava sähköisesti tasa-arvovaltuutetulle seuraavien kuuden kuukauden aikana siitä, kun se on tullut käynnistää. Arvioinnissa todetut perusteettomat palkkaerot on tämän jälkeen korjattava kohtuullisessa ajassa.  11. Mitä lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönnistä voi seurata? Velvoitteiden noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi tarvittaessa velvoittaa työnantajan täyttämään tiettyjä velvollisuuksiaan sakon uhalla.


Yhteisen palkka-arvioinnin toimittamatta jättämisestä määräajassa voi seurata yksityiselle työnantajalle 5 000–80 000 euron laiminlyöntimaksu.


Jos kyse on palkkasyrjinnästä, työnantaja voi joutua maksamaan myös hyvitystä ja takautuvia palkkasaatavia. 12. Mitä pitää olla kunnossa palkka-avoimuusdirektiivin voimaan tullessa? Yrityksiltä edellytetään erityisesti ymmärrystä palkkauksen nykytilasta ja uusien velvoitteiden varmistamista arjen henkilöstöprosesseissa.


  • Selkeytä palkkauksen perusteet: Tunnista samaa tai samanarvoista työtä tekevät ryhmät ja arvioi palkkaerojen syyt.

  • Varmista palkkamallin johdonmukainen soveltaminen: Dokumentoi palkkauksen ja palkankorotusten perusteet sekä niiden käyttö.

  • Päivitä rekrytointikäytännöt: Tehtävässä sovellettavan palkkauksen määrittely ja palkkatietojen antaminen hakijoille yrityksen käytännön mukaan.

  • Varmista palkkatietopyyntöjä koskeva prosessi: Määritä vastuut, tietolähteet, tietosuojan arviointi ja vastaamisen aikataulu.

  • Varmista tarvittaessa raportointivalmius. Selvitä yhdessä palkanlaskennan kanssa, mitä tietoja tarvitaan ja mistä alkaen.

  • Perehdytä johto, esihenkilöt sekä HR: Yhteiset periaatteet toimivat vasta, kun niitä osataan soveltaa käytännössä.


Vaikka palkka-avoimuusdirektiivi lisääkin työnantajien hallinnollisia velvoitteita, se voi olla myös hyvä sysäys tarkastella ja kehittää palkkausta kokonaisuutena. Johdonmukainen ja tasapuolinen palkkaus on tärkeä osa työnantajakuvaa ja työpaikan pitovoimaa.

Sehän oli pitkä lista! Jäitkö kaipaamaan apua palkka-avoimuuteen valmistautumisessa tai yrityksesi palkkauskäytäntöjen arvioinnissa? Autamme tunnistamaan yritystäsi koskevat velvoitteet, selkeyttämään palkkauksen perusteita ja rakentamaan käytännön toimintamallit uusien vaatimusten noudattamiseksi.

 

Hymyilevä nainen valkoisessa paidassa nojaa tiiliseinään, kädet ristissä.




Kaisa Salo

Counsel

+35840 168 1418






Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä!

bottom of page