Tekoäly on tullut markkinointiin nopeasti ja melko vaivattomasti. Kuvia, videoita, ääntä, mainostekstejä ja kampanjaideoita syntyy hetkessä. Juridiikan näkökulmasta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että markkinoinnin perussäännöt olisivat menettäneet merkityksensä. Pikemminkin tekoäly nostaa tutut kysymykset uudenlaiseen tarkasteluun: onko markkinointi totuudenmukaista, ymmärtääkö vastaanottaja, mitä hänelle näytetään, ja kuka vastaa lopputuloksesta?
Mihin uusiin sääntöihin ja ohjeisiin markkinoijan kannattaa kiinnittää huomiota?
Ajankohtaista keskustelua ohjaavat tällä hetkellä erityisesti kolme aineistokokonaisuutta. Ensinnäkin ICC on julkaissut ohjeen tekoälyn vastuullisesta käytöstä markkinoinnissa. Ohje täydentää ICC:n markkinointisääntöjä ja korostaa, että markkinoinnin on oltava lainmukaista, asiallista, rehellistä ja totuudenmukaista riippumatta siitä, mitä teknologiaa sen tuottamisessa käytetään. ICC:n ohje on luonteeltaan itsesääntelyä, ei suoraan velvoittavaa lainsäädäntöä. Käytännössä sillä voi silti olla merkitystä, kun arvioidaan sitä, millaista huolellisuutta vastuulliselta markkinoijalta voidaan odottaa.
Toiseksi EU:n tekoälyasetuksen 50 artikla tuo markkinointiin sitovia läpinäkyvyysvelvoitteita. Nämä läpinäkyvyysvelvoitteet tulevat monelta osin sovellettaviksi 2.8.2026, ja ne koskevat muun muassa tilanteita, joissa henkilö on vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa tai altistuu tietyille tekoälyllä tuotetuille tai muokatuille sisällöille. Kolmanneksi komissio on julkaissut 50 artiklaa koskevat soveltamisohjeet luonnoksena, ja tekoälyllä tuotetun sisällön merkitsemistä koskeva Code of Practice on valmisteilla. Komission luonnoksen mukaan ohjeistus on nimenomaan käytännön tulkinta-apua, eikä se ole sitova lopullinen tulkinta tekoälyasetuksesta.
Lähtökohtana ei ole automaattinen ilmoitusvelvollisuus
Tekoälyä voidaan hyödyntää monilla tavoin markkinointiprosessien eri vaiheissa, joten on hyvä tunnistaa, että tekoälyn käytöstä markkinoinnissa ei tarvitse automaattisesti kertoa kaikissa tilanteissa. ICC:n ohje sanoo tämän varsin suoraan, eikä tekoälyasetuskaan luo automaattista ilmoitusvelvollisuutta. Pelkkä generatiivisen tekoälyn käyttö mainosmateriaalien tai markkinointiviestinnän luomisessa ei itsessään edellytä ilmoitusta. Ratkaisevaa on, voiko tekoälyn käytöstä kertomatta jättäminen antaa vastaanottajalle harhaanjohtavan kokonaisvaikutelman. Jos voi, ilmoitus saattaa olla tarpeen.
Deepfake-sisältö on markkinoinnin riskialuetta
Tekoälyasetuksen 50 artikla konkretisoi tekoälyn käytöstä ilmoittamisen tietyissä tilanteissa lakisääteiseksi velvoitteeksi. Markkinoinnin kannalta kiinnostavin esimerkki on deepfake-sisältö eli syväväärennökset. Asetuksen mukaan tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan on ilmoitettava, jos kuva-, ääni- tai videosisältö on tekoälyllä tuotettu tai muokattu siten, että se muodostaa syväväärennöksen. Tekoälyasetuksen ja komission ohjeistusluonnoksen mukaan syväväärennöksessä on kyse sisällöstä, joka muistuttaa olemassa olevia henkilöitä, esineitä, paikkoja, toimijoita tai tapahtumia ja voisi virheellisesti vaikuttaa aidolta tai totuudenmukaiselta.
Tämä määritelmä on markkinoinnissa merkityksellinen, koska syväväärennökset eivät rajoitu vain tilanteisiin, joissa jäljitellään tunnettua henkilöä. Myös esimerkiksi olemassa olevaa paikkaa, tapahtumaa tai tuotteen käyttökontekstia realistisesti kuvaava tekoälysisältö voi tulla arvioitavaksi deepfake-sääntelyn kautta, jos vastaanottaja voisi erehtyä pitämään sitä aitona. Markkinointikontekstissa kyse voisi olla esimerkiksi tekoälyllä luodusta videosta, jossa realistiset “asiakkaat” käyttävät tuotetta aidolta vaikuttavassa tilanteessa.
ICC:n ohje vie tarkastelun vielä käytännönläheisemmälle tasolle. Jos tekoälyllä luodaan tai olennaisesti muokataan todellisen ja tunnistettavan henkilön kuvaa, ääntä tai muuta hahmoa markkinointitarkoituksiin, henkilön lupa tulisi lähtökohtaisesti hankkia ja luvan rajoja kunnioittaa. Käytännössä markkinoijan on siis arvioitava erikseen sekä se, saako henkilöä esittävää sisältöä käyttää, että se, pitääkö tekoälyn käytöstä kertoa yleisölle. Tekoälyasetuksen 50 artikla ei varsinaisesti ota kantaa suostumuskysymykseen, vaan keskittyy läpinäkyvyyteen. Myös komission ohjeistusluonnos kuitenkin muistuttaa, että deepfake-sisältöön voi liittyä tietosuoja-, immateriaalioikeus- ja persoonallisuusoikeudellisia kysymyksiä.
Ilmoituksen on huomioitava vastaanottajan näkökulma
Toinen olennainen kysymys on kohderyhmä. Sekä ICC:n ohje että tekoälyasetuksen 50 artiklan ohjeistusluonnos korostavat, että ilmoituksen ymmärrettävyyttä on arvioitava yleisön näkökulmasta. Erityisesti lapsille, iäkkäille tai muuten haavoittuvassa asemassa oleville suunnatussa markkinoinnissa kynnys kertoa tekoälyn käytöstä voi käytännössä olla matalampi. Ilmoituksen on oltava sellainen, että juuri kyseinen yleisö ymmärtää sen. Pelkkä tekninen merkintä, käyttöehtoihin piilotettu lause tai epäselväksi jäävä tekoälyyn viittaava ilmaisu ei välttämättä riitä. Komission luonnoksen mukaan tieto on annettava selkeästi ja erottuvasti viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä, eikä se saa jäädä esimerkiksi käyttöohjeen tai valikkorakenteen taakse.
Code of Practice -luonnoksessa tätä ajatusta viedään pidemmälle. Sen mukaan syväväärennösten ja tiettyjen tekoälyllä tuotettujen tekstien merkintöjen tulisi olla helposti havaittavia, saavutettavia ja sisältömuotoon sopivia. Luonnoksessa ehdotetaan myös EU-laajuisen yhteisen AI-ikonin kehittämistä ja mahdollisuutta toiseen tietokerrokseen, jossa kerrottaisiin tarkemmin, mitä sisällössä on tuotettu tai muokattu tekoälyllä. Käytännön kannalta kiinnostavaa on myös ajatus siitä, että merkinnän tulisi mahdollisuuksien mukaan “kulkea sisällön mukana”, esimerkiksi silloin kun video tai kuva jaetaan eri kanaviin.
Vastuu tekoälyn käytöstä on rakennettava osaksi markkinoinnin prosesseja
Yrityksille tämä tarkoittaa, että tekoälyn käyttö markkinoinnissa ei ole vain luovan tiimin työkaluvalinta. ICC:n ohje korostaa, että markkinoija vastaa markkinoinnistaan, vaikka kampanja olisi toteutettu toimiston, vaikuttajan, alustatoimijan tai tekoälytyökalun avulla. Organisaatioiden tulisi päivittää sisäistä koulutusta ja ohjeistusta niin, että markkinoinnin parissa työskentelevät ymmärtävät vastuunsa. Tekoälyasetuksessa sama tavoite näkyy tekoälylukutaitoa koskevissa velvoitteissa: yrityksen on huolehdittava siitä, että tekoälyä käyttävillä henkilöillä on riittävä ymmärrys tekoälyn mahdollisuuksista, rajoituksista ja riskeistä.
Käytännössä vastuullisen markkinoijan on huomioitava ainakin kolme perusasiaa. Ensin on tunnistettava, missä kampanjan osissa tekoälyä käytetään ja onko tekoälyn käytöstä lopputuloksessa ilmoitettava tekoälyasetuksen mukaisesti. Sen jälkeen on arvioitava, voiko tekoälyn käytön kertomatta jättäminen johtaa harhaanjohtavaan vaikutelmaan myös tilanteissa, joissa asetuksen nimenomainen ilmoitusvelvollisuus ei sovellu. Lopuksi on varmistettava, että sopimukset mainostoimistojen, vaikuttajien ja teknologiatoimittajien kanssa tukevat tätä. Markkinoijan pitäisi tietää, milloin tekoälyä on käytetty lopputuloksen luomiseksi, jotta markkinoija pystyy tarvittaessa täyttämään omat velvoitteensa.
Tekoälyn käyttö markkinoinnissa ei ole automaattisesti ongelmallista. Se voi päinvastoin parantaa laatua, nopeuttaa tuotantoa ja avata uusia luovia mahdollisuuksia. Mitä aidommalta tekoälyllä tuotettu sisältö näyttää ja kuulostaa, sitä tärkeämmäksi kuitenkin muuttuu kysymys siitä, ymmärtääkö vastaanottaja, mitä hänelle esitetään. Tässä mielessä ICC:n ohje ja tekoälyasetuksen 50 artikla kulkevat samaan suuntaan. Molemmat muistuttavat, että luottamus on markkinoinnin kovaa ydintä. Jos tekoälyn käyttö murentaa sitä, tekninen tehokkuus voi nopeasti muuttua juridiseksi riskiksi ja mainehaitaksi.
Valmistautuminen kannattaa aloittaa ajoissa
Lopullista tulkintakäytäntöä odotetaan vielä. Komission 50 artiklaa koskeva ohjeistus ja Code of Practice ovat luonnosvaiheessa, ja myös ICC on todennut päivittävänsä ohjettaan teknologian ja käytäntöjen kehittyessä. Yritysten kannattaa kuitenkin varautua velvoitteisiin jo nyt päivittämällä prosessinsa, ohjeistuksensa, sopimuksensa ja hyväksymiskäytäntönsä, koska elokuusta 2026 alkaen läpinäkyvyys on monessa tilanteessa entistä konkreettisemmin suora lakisääteinen velvollisuus.
Katri Aarnio
Counsel
+358 50 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Tekoäly on monessa organisaatiossa arkipäivää. Osassa yrityksistä implementoidaan jo johdonmukaisesti tekoälystrategiaa, ja osa on matkalla vasta alkuvaiheessa. Todellisuus on kuitenkin se, että monissa organisaatioissa tekoälyä hyödynnetään laajasti eri toiminnoissa joko yrityksen valitsemilla työkaluilla tai henkilöstön itse käyttöönottamilla versioilla.
Moni yritys on tilanteessa, jossa yhtenäistä ohjeistusta tekoälyn käyttämisestä ei ole ehditty rakentamaan. Toisinaan ohjeistusta on olemassa, mutta se on laadittu ennen kuin EU:n tekoälyasetuksen vaatimukset ovat tulleet ajankohtaisiksi. Viimeistään nyt on oikea hetki varmistaa, että yrityksen omat tekoälykäytännöt ja osaaminen ovat ajan tasalla. Tämä on kriittistä myös sen varmistamiseksi, että henkilöstöllä on tekoälyasetuksen edellyttämä riittävä tekoälylukutaito.
Mihin tekoälyohjeistusta tarvitaan?
Tekoälyohjeistus ei ole pelkkä muodollisuus, vaan käytännön väline, jolla yritys varmistaa tekoälyn vastuullisen ja turvallisen hyödyntämisen. Se on samalla keino vastata uusiin sääntelyvaatimuksiin ja luoda edellytykset tehokkaalle innovoinnille.
Tekoälylukutaidon varmistaminen: Ensinnäkin ohjeistus tukee tekoälyasetuksen edellyttämää riittävää tekoälylukutaitoa. Helmikuusta 2025 alkaen jokaisella tekoälyä hyödyntävällä organisaatiolla on ollut velvollisuus parhaansa mukaan huolehtia siitä, että henkilöstöllä on riittävä ymmärrys tekoälyn riskeistä, mahdollisuuksista ja sen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Hyvin laadittu tekoälyohjeistus on keskeinen osa tätä organisatorista ja koulutuksellista velvoitetta. Euroopan komissio on myös vihjannut, että tekoälyasetuksen rikkomistilanteissa sanktioita ja muita seuraamuksia voidaan todennäköisemmin määrätä, jos tekoälylukutaitovelvoitetta on laiminlyöty.
Kannustava vaikutus: Selkeät pelisäännöt rohkaisevat henkilöstöä käyttämään tekoälyä. Kun työntekijöillä on varmuus siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, tekoälyn käyttö muuttuu varovaisesta kokeilusta suunnitelmalliseksi toiminnan kehittämiseksi. Ohjeistus luo turvaa, joka kannustaa kokeilemaan ja löytämään uusia tapoja tehostaa työtä ilman pelkoa siitä, että tekoälyn käyttö voisi vahingossa johtaa sopimus- tai sääntelyvelvoitteiden rikkomiseen tai muiden riskien realisoitumiseen. Näin ohjeistus toimii paitsi riskienhallinnan myös innovoinnin välineenä.
Piilokäytön hallinta: Tekoälyohjeistus auttaa tunnistamaan ja hallitsemaan piilokäyttöä ja varjo-AI:ta. Monessa organisaatiossa tekoälytyökalut ovat tulleet käyttöön työntekijöiden omatoimisesti valitsemien sovellusten kautta. Kun käyttöä ei tunnisteta, sen riskejä ei voida myöskään hallita. Ohjeistus tekee tekoälyn käytön näkyväksi ja mahdollistaa henkilöstön ohjeistamisen myös sellaisten työkalujen osalta, joita työntekijät ottavat omatoimisesti käyttöön ilman erillistä hyväksyntää. Sen sijaan tekoälyn yksiselitteinen kieltäminen ei välttämättä vähennä riskejä – vaan päinvastoin – sillä tällöin henkilöstöä ei voida luontevasti ohjeistaa tarkemmista toimintamalleista.
Liikesalaisuuksien ja henkilötietojen suojaaminen: Yksi tekoälyohjeistuksen tärkeimmistä tehtävistä on luoda selkeät rajat sille, miten liikesalaisuuksia ja henkilötietoja saa hyödyntää tekoälyn yhteydessä. Kun työntekijä syöttää tekoälytyökaluun asiakasdataa, sisäisiä suunnitelmia tai henkilötietoja, voi seurauksena olla tietojen leviäminen organisaation kontrollin ulkopuolelle. Ohjeistus määrittää käytännön säännöt sille, mitä tietoa saa käyttää, millä ehdoilla ja missä ympäristöissä. Näin se suojaa sekä yrityksen että sen sidosryhmien intressejä.
Tekoälysäädöksen vaatimusten toteuttaminen: Tekoälyohjeistus auttaa jalkauttamaan tekoälysääntelyn edellyttämät toimintamallit ja rajoitukset organisaatioon. Tekoälyasetus asettaa erityisesti suuririskisten käyttötapausten osalta velvoitteita esimerkiksi datan hallinnasta, lokitietojen säilyttämisestä sekä käytön seurannasta ja valvonnasta. Pelkkä tieto velvoitteista ei riitä, vaan ne on vietävä käytäntöön siten, että ne näkyvät päivittäisissä prosesseissa ja päätöksenteossa. Ohjeistus toimii tässä sillanrakentajana juridiikan ja käytännön työn välillä.
Luottamuksen rakentaminen sidosryhmiin: Tekoälyohjeistus on myös viesti ulospäin. Kun yritys pystyy osoittamaan, että tekoälyä käytetään harkitusti ja vastuullisesti, se rakentaa luottamusta asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja viranomaisiin. Luottamus puolestaan vahvistaa yrityksen mainetta ja erottaa sen positiivisesti kilpailijoista. Tekoälyohjeistus on siten yhtä aikaa riskienhallintatyökalu, koulutusväline ja strateginen viesti vastuullisesta toiminnasta.
Tekoälyohjeistus on investointi kestävään tulevaisuuteen
Tekoälyn hyödyntäminen tuo mukanaan uudenlaisia riskejä, mutta myös valtavasti mahdollisuuksia. Selkeä tekoälyohjeistus auttaa tekemään tekoälystä aidosti liiketoiminnan vahvuuden, sillä se mahdollistaa uudenlaisen innovoinnin varmistaen samalla, että riskit hallitaan asianmukaisesti.
Olipa tekoäly olennainen osa yrityksen arkea tai vasta kokeilun tasolla, nyt on oikea aika varmistaa, että ohjeistus ja koulutus ovat ajan tasalla.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
EU:n digisääntely on viime vuosina kokenut mittavan murroksen. Uutta lainsäädäntöä on tullut nopealla tahdilla niin verkkopalvelujen, tekoälyn, datan käytön kuin kyberturvallisuudenkin osalta. Eikä tahti näytä hidastuvan – uusia velvoitteita on tulossa sovellettavaksi myös lähitulevaisuudessa.
Koostimme alle tilannekatsauksen siitä, mitä digisääntelyn kentällä on hiljattain tapahtunut ja millaisia uusia velvoitteita on näköpiirissä.
Suuret verkkoalustat piinapenkissä
EU:n digipalvelusäädös (DSA) astui voimaan vaiheittain vuosina 2023–2024, ja se velvoittaa laajasti erilaisia digipalvelualustoja muun muassa puuttumaan laittomaan sisältöön ja parantamaan läpinäkyvyyttä suhteessa käyttäjiin. Komissio ja kansalliset valvojat ovat jo käynnistäneet ensimmäisiä valvontatoimia: esimerkiksi X:ää tutkitaan mahdollisista rikkomuksista käyttäjiä manipuloiviin käytäntöihin ja mainonnan läpinäkyvyyteen liittyen.
Ns. portinvartijoina toimivat erittäin suuret verkkoalustat ovat joutuneet päivittämään käytäntöjään toukokuusta 2023 alkaen myös EU:n digimarkkinasäädöksen (DMA) myötä. Digimarkkinasäädöksellä on pyritty parantamaan kilpailua ja läpinäkyvyyttä suurten teknologia-alustojen ekosysteemeissä. Huhtikuussa 2025 Euroopan komissio langetti ensimmäiset sakot digimarkkinasäädöksen puitteissa. Apple sai 500 miljoonan euron seuraamuksen App Storessa asetetuista rajoituksista, joiden myötä sovelluskehittäjät eivät voineet riittävästi hyödyntää vaihtoehtoisia jakelualustoja. Metalle määrättiin 200 miljoonan euron sakko sen soveltamasta ”consent or pay” -mallista, joka edellytti Facebookin ja Instagramin käyttäjiltä maksua vastineeksi rajatummasta henkilötietojen käsittelystä.
Kohti riskiperustaista tekoälysääntelyä
Tekoälyhypen ollessa kuumimmillaan EU:n tekoälysäädöksen (AI Act) ensimmäiset velvoitteet alkoivat soveltua helmikuussa 2025. Kaikkien kielletyn riskiluokan tekoälyjärjestelmien kehittäminen, tarjoaminen ja käyttö on tullut lopettaa. Organisaatiot ovat lisäksi joutuneet pohtimaan, millaisilla koulutuksilla ja muilla toimenpiteillä ne täyttävät velvoitteensa varmistaa riittävä tekoälylukutaito.
Avoimeksi jääneiden kysymysten selventämiseksi komissio julkaisi alkuvuodesta 2025 ei-sitovaa ohjeistusta mm. tekoälyjärjestelmän määritelmästä, kielletyistä tekoälykäytännöistä sekä tekoälylukutaitoa koskevasta velvoitteesta. Pian ollaan taas uuden äärellä, kun muut tekoälysäädöksen velvoitteet tulevat asteittain sovellettaviksi vuosien 2025–2027 aikana. Erityisesti korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevat velvoitteet tulevat vaikuttamaan sekä tarjoajien että käyttöönottajien toimintaan.
Reiluja pelisääntöjä datamarkkinoille
Datan saadessa yhä keskeisempää merkitystä yhteiskunnassa EU on pyrkinyt mahdollistamaan datan vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla eri toimijoiden välillä. Keskeinen sääntelyhanke tämän strategian tukemiseksi on datasäädös (Data Act), jonka velvoitteista suurinta osaa aletaan soveltaa 12.9.2025 alkaen. Sääntelyn kohteena ovat erityisesti verkkoon kytketyt laitteet (IoT), joiden käyttäjille on jatkossa annettava pääsy laitteen tuottamaan dataan. Datasäädös myös kieltää kohtuuttomien dataan liittyvien sopimusehtojen soveltamisen, jos ne on asetettu yksipuolisesti toiselle yritykselle.
Datasäädös tulee vaikuttamaan myös pilvipalveluihin, ja ”vendor lock-in” -tilanteiden odotetaan jäävän sen myötä pitkälti historiaan. Pian esimerkiksi pilvipalvelun vaihtamista rajoittavat vaihtomaksut poistuvat asteittain, pilvipalveluntarjoajilla on velvollisuus avustaa palvelun vaihtamisessa, ja asiakkailla on oikeus irtisanoa pilvipalvelu kahden kuukauden irtisanomisajalla. Lähitulevaisuus näyttää, millaisiksi tarkemmat sopimuskäytännöt muodostuvat ja millaisia vaikutuksia datasäädöksen velvoitteilla on esimerkiksi pilvipalveluiden hinnoitteluun.
Kyberturvauhkiin varautumista sääntelyllä
Pitkään odotetun NIS2-direktiivin velvoitteet tulivat voimaan 8.4.2025, kun ne saatiin viimein toimeenpantua kansallisesti kyberturvallisuuslailla. Yhteiskunnan kriittisillä toimialoilla on kyberuhkien kasvaessa nyt myös lakisääteisesti velvoitteita hallita kyberturvallisuusriskejä sekä ilmoittaa merkittävistä tietoturvapoikkeamista viranomaisille. Uusi kyberturvallisuussääntely ei lopu kyberturvallisuuslakiin, sillä lähivuosina uusia vaatimuksia seuraa myös kyberkestävyyssäädöksestä (CRA). Se tulee vaikuttamaan digitaalisen elementin sisältäviin laitteisiin ja ohjelmistoihin, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti liitettävissä toiseen laitteeseen tai verkkoon. Soveltamisalaan kuuluvilla toimijoilla on kuitenkin vielä aikaa varautua velvoitteisiin, sillä haavoittuvuuksista ilmoittamista koskevia velvoitteita aletaan soveltaa 11.9.2026 ja tuotteen tietoturvaominaisuuksia koskevia vaatimuksia aletaan soveltaa 11.12.2027.
Tietoturvauhkiin on vastattu myös toimialakohtaisella sääntelyllä. Erityisesti 17.1.2025 alkaen sovellettavaksi tullut asetus finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä (DORA) on vaikuttanut laajasti niin finanssialan toimijoihin kuin myös finanssialalle palveluita tuottaviin IT-palveluntarjoajiin. Alkuvuodesta nähtiin sopimuspäivitysrupeama, kun DORAn vaatimuksia neuvoteltiin osaksi finanssialan toimijoiden ja IT-palveluntarjoajien välisiä sopimuksia. Komissio on myös ehtinyt luonnostella ja julkaista useita teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään DORAn vaatimuksia. Tällä hetkellä valvontaviranomaiset keskittyvät kriittisyysarviointien tekemiseen, joiden tavoitteena on nimetä ne kriittiset IT-palveluntarjoajat, jotka tulevat suoraan viranomaisvalvonnan piiriin. Nimitysten odotetaan tulevan voimaan syksyllä 2025.
Miltä tulevaisuus näyttää?
EU:n digisääntelykehys on muutamassa vuodessa muuttunut laajaksi kokonaisuudeksi, jolla on todellista vaikutusta yritysten arkeen. Uudistusten laajuus ja nopea toimeenpano ovat herättäneet monissa organisaatioissa tarpeen tarkistaa prosesseja, sopimuksia ja teknisiä ratkaisuja – eikä hengähdystaukoa ole näköpiirissä. Komissio ja kansalliset viranomaiset ovat osoittaneet myös valmiutensa tarttua epäkohtiin, ja valvonnan voidaan odottaa ulottuvan vähitellen myös suurten toimijoiden ulkopuolelle.
Organisaatioille tämä tarkoittaa ennen kaikkea tarvetta pysyä hereillä. Uusi sääntely ei ole vain hallinnollinen velvoite, vaan usein myös strateginen kysymys: miten rakentaa palveluita, jotka ovat paitsi käyttäjälähtöisiä ja kilpailukykyisiä, myös regulaatiovaatimusten mukaisia? Vaikka sääntelyn määrä voi tuntua kuormittavalta, se tarjoaa myös mahdollisuuden erottautua. Ne toimijat, jotka tarttuvat ajoissa sääntelyn tuomiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin, voivat kääntää uudet velvoitteet myös kilpailueduksi.
Sääntelyn kiristyessä selkeä suunta ja käytännönläheinen tulkinta ovat tärkeämpiä kuin koskaan – tuemme asiakkaitamme molemmissa.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.