Lakialalla erikoistuminen on pitkään ollut lähes itsestään selvä kehityssuunta. Mitä kokeneempi juristi, sitä tarkemmin rajattu oma erityisalue. Siinä on paljon järkeä. Vaikeat kysymykset vaativat syvää osaamista, eikä kenenkään pidä yrittää osata kaikkea.
Asiakkaiden arki ei kuitenkaan noudata oikeudenalarajoja. Yksi liiketoiminnallinen kysymys kytkeytyy usein useaan oikeudenalaan, eikä sitä ole mielekästä pilkkoa juridiikan sisäisten rajojen mukaan. Tämä korostuu esimerkiksi teknologiahankkeissa ja yrityskaupoissa, joissa erilaiset juridiset kysymykset limittyvät nopeasti toisiinsa.
Erikoistumisen rinnalle tarvitaan siksi myös kykyä nähdä, miten eri kysymykset liittyvät toisiinsa ja asiakkaan liiketoimintaan. Pelkkä syvyys yhdessä oikeudenalassa ei vielä ratkaise kokonaisuutta. Tätä ajatusta olemme vieneet Folksilla tietoisesti pidemmälle.
Generalistin arvo voi olla kasvamassa
Vaikka asiantuntijatyössä kehitys on pitkään kulkenut kohti yhä pidemmälle menevää erikoistumista, niin tekoäly näyttää tuovan tämän rinnalle toisen suunnan. Esimerkiksi PwC puhuu vuoden 2026 AI-ennusteissaan rise of the generalist -kehityksestä. Ajatus on, että tekoälyn hoitaessa yhä enemmän rajattuja asiantuntijatehtäviä ihmisten roolit voivat samalla laajentua. Kapea suorittaminen vähenee ja arvoa syntyy enemmän kyvystä työskennellä useiden prosessien yli, tehdä päätöksiä ja pitää katse lopputuloksessa.
Samaan suuntaan viittaa PwC:n vuoden 2026 Global AI Jobs Barometer. Yli miljardin työpaikkailmoituksen aineistossa tekoälylle voimakkaasti altistuneissa tehtävissä korostuvat teknisten taitojen rinnalla harkinta ja johtaminen, ja juniorirooleissakin vaaditaan aiempaa useammin taitoja, joita on totuttu liittämään kokeneempiin asiantuntijoihin.
Juristin työssä muutos on helppo tunnistaa. Tiedonhaku, ensimmäiset analyysit ja luonnostelu nopeutuvat, mutta samalla juristin oman harkinnan merkitys kasvaa. Juristin arvo syntyy yhä vähemmän tiedon löytämisestä ja yhä enemmän siitä, että osaa suhteuttaa tiedon asiakkaan tilanteeseen ja käyttää sitä oikein.
Mitä hyvä generalisti oikeastaan tekee?
Generalistista puhuminen kuulostaa helposti siltä, että palataan aikaan, jolloin yksi yritysjuristi teki kaiken. Siitä ei ole kyse. Moderni generalisti ei yritä hallita kaikkia oikeudenaloja itse, vaan ymmärtää riittävän laajasti liiketoimintaa ja juridiikkaa pystyäkseen hahmottamaan kokonaisuuden. Yksi asiakkaan ongelma voi ulottua usealle oikeudenalalle. Asiakkaalle kyse ei silti ole erillisistä toimeksiannoista, vaan yhdestä asiasta, joka pitäisi saada ratkaistua. Generalistin tehtävä on tunnistaa, mitkä kysymykset ovat olennaisia, mitä voidaan ratkaista nopeasti ja missä kohdassa tarvitaan syvempää erityisosaamista.
Harvard Law Schoolin Center on the Legal Profession on nostanut esiin saman ilmiön. Kompleksisten tilanteiden ratkaiseminen edellyttää useiden näkökulmien yhdistämistä, eikä vain yhä kapeampaa erikoistumista. Erityisesti General Counsel -roolissa juristi toimii lain, liiketoiminnan, riskin ja strategian leikkauspisteessä. KPMG:n vuoden 2026 Global General Counsel Outlookin mukaan 75 prosenttia lakiasiainjohtajista kertookin, että heiltä pyydetään säännöllisesti tai jatkuvasti näkemyksiä myös muihin kuin juridisiin kysymyksiin. Johdon arvostamissa ominaisuuksissa korostuu kyky tarkastella tasapainoisesti riskejä ja mahdollisuuksia.
Folksilla tämä tapa ajatella on tuttu, sillä suurin osa juristeistamme on työskennellyt jossain vaiheessa yrityksen omassa lakitiimissä. In-house-juristina ei oikein voi todeta, ettei asia kuulu omalle tontille. Ensin pitää ymmärtää, mistä oikeasti on kysymys, ja sitten ratkaista, mitä sille tehdään.
Asiakastuntemus tekee tästä työstä olennaisesti parempaa. Kun juristi tuntee liiketoimintamallin, ihmiset ja riskinottohalun, myös juridisen työn mittakaavan pystyy arvioimaan paremmin. Tuhannen euron kysymystä ei yleensä kannata ratkaista sadan tuhannen euron tarkkuudella. Tätä tarkoitamme, kun puhumme sopivan kokoisista palveluista ja oman juristin otteesta.
Generalistin takana pitää olla oikeaa syvyyttä
Generalistimalli toimii vain, jos sen takana on vahvaa erityisosaamista. Meille erityisosaaminen ei tarkoita titteleitä ja sertifikaatteja verkkosivulla, vaan sitä, että olemme tehneet vaativaa työtä samoissa kysymyksissä pitkään ja käytännössä. Syvyys syntyy toistosta, vaikeista tilanteista ja siitä, että samoja ongelmia on ratkaistu erilaisissa organisaatioissa.
Olemme esimerkiksi rakentaneet tietosuojaohjelmia Suomen suurimmille yrityksille, mutta käytännön työ ulottuu jatkuvasti paljon GDPR:ää laajemmalle. Pitää ymmärtää, miten data liikkuu organisaatiossa, miten järjestelmät ja toimittajaketjut toimivat, mitä liiketoiminta yrittää teknologialla saavuttaa ja millainen digitaalinen maturiteetti organisaatiolla on. Tällöin juristin pitää pystyä yhdistämään oikeudellinen erityisosaaminen siihen, miten organisaatio oikeasti toimii.
Media on meille hieman toisenlainen esimerkki. Se on ennen kaikkea toimiala, jonka pitkä tuntemus on johtanut syvään osaamiseen useista oikeudenaloista: tekijänoikeudesta markkinointiin, teknologiahankinnoista tietosuojaan ja kilpailuoikeudesta sananvapauteen. Työ yhden toimialan ytimessä opettaa kuitenkin muutakin kuin kyseisen toimialan erityiskysymykset. Siinä oppii näkemään, miten eri oikeudenalat ja liiketoimintamallit kytkeytyvät toisiinsa käytännössä. Samat rakenteet tulevat vastaan eri muodoissa myös muilla toimialoilla. Vahva toimialaosaaminen voi siksi tehdä juristista paremman myös silloin, kun toimintaympäristö vaihtuu.
Juridinen kysymys voi myös kasvaa yksittäisestä asiasta kokonaiseksi hankkeeksi
Toisenlainen tilanne tulee vastaan silloin, kun juridinen kysymys kasvaa hankkeeksi. Laajemmissa projekteissa ei riitä, että yksittäisiin oikeudellisiin kysymyksiin saadaan oikeat vastaukset, vaan jonkun pitää hahmottaa kokonaisuus, aikatauluttaa tekeminen, tunnistaa kriittiset kohdat ja pitää työ liikkeessä yhdessä asiakkaan organisaation ja muiden neuvonantajien kanssa. Juridiikka ei silloin ole erillinen työvirta muun hankkeen vieressä, vaan osa samaa kokonaisuutta. Substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan projektikyvykkyyttä ja taitoa viedä kokonaisuus maaliin.
Olemme toimineet neuvonantajana sadoissa yrityskaupoissa ja yhtiöoikeudellisissa järjestelyissä. Yrityskaupat näkyvät usein helpoimmin ulospäin, mutta samanlaista projektikyvykkyyttä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun yritys rakentaa uuden tietosuoja- tai compliance-mallin, uudistaa keskeisen sopimuskokonaisuuden, toteuttaa ulkoistuksen tai ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Parhaimmillaan asiakkaan ei tarvitse vaihtaa neuvonantajaa siinä vaiheessa, kun yksittäinen kysymys kasvaa projektiksi.
Kolme tasoa, yksi tapa toimia
Folksin malli rakentuu kolmelle tasolle: asiakkaan tuntevalle generalistille, tarvittavalle erityisosaamiselle ja kyvylle ottaa vastuulle kokonaisia hankkeita silloin, kun yksittäinen kysymys kasvaa projektiksi. Joskus riittää nopea sparraus puhelimessa, joskus tarvitaan spesialistia ja joskus kokonainen tiimi. Olennaista on, että tekemisen tapa muuttuu asiakkaan tarpeen mukana eikä asiakkaan tarvitse itse rakentaa joka tilanteeseen uutta neuvonantajakokonaisuutta.
Tällaista lakitoimistoa rakennamme Folksilla. Ei generalistitoimistoa spesialistien sijaan, eikä joukkoa toisistaan irrallisia erityisasiantuntijoita, vaan lakitiimiä, jossa leveys, syvyys ja projektikyvykkyys tukevat toisiaan. Ajatus on lopulta yksinkertainen: asiakkaan pitää saada oikeanlaista juridista tukea oikeassa mittakaavassa.
Marraskuussa tähän kokonaisuuteen tulee muuten kaksi uutta vahvistusta. Heistä pian lisää!
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Folks järjesti tupaantuliaiset. Toimisto täyttyi asiakkaista, yhteistyökumppaneista, vanhoista tutuista ja ihmisistä, joiden kanssa oli mukava jatkaa keskustelua siitä, mihin viimeksi jäätiin. Illan aikana käytiin monta sellaista keskustelua, joita ei olisi syntynyt kalenterikutsulla. Yksi kysyi ohimennen asiasta, joka ei ollut vielä toimeksianto. Toinen kertoi, mitä yrityksessä oikeasti tapahtuu juuri nyt. Kolmas kuvasi tilannetta, jossa vaihtoehtoja oli monta, mutta suunta ei ollut vielä selvä. Usein juuri tällaisista keskusteluista alkaa se työ, jossa juristista on eniten hyötyä.
Samaan aikaan julkisessa keskustelussa kysytään, uhkaako tekoäly juristien työtä. Helsingin Sanomien jutussa kuvattiin, miten tekoäly automatisoi juridista työtä ja tekee lakitiedosta entistä saavutettavampaa. Ajatus on, että kuka tahansa voi jatkossa laatia sopimuksia, valituksia tai oikeudellisia tulkintoja ilman kallista asiantuntijaa. Kysymys on hyvä: mitä ammatista jää jäljelle?
Juristien ei kannata vastata tähän vähättelemällä tekoälyä. Se olisi laiskaa ajattelua ja huonoa asiakaspalvelua. Tekoäly on jo nyt käyttökelpoinen työkalu tiedonhakuun, tekstin luonnosteluun ja vaihtoehtojen jäsentämiseen. Moni asia, johon ennen tarvittiin juristin työaikaa, voidaan jatkossa tehdä nopeammin, halvemmalla ja joskus aivan riittävän hyvin ilman juristia.
Asiakkaan näkökulmasta tämä on pääosin hyvä uutinen. Juridisen tiedon ei tarvitse olla vaikeaselkoisuuden taakse piilotettu etuoikeus. Jos ihminen saa tekoälyn avulla paremman käsityksen oikeuksistaan, velvollisuuksistaan tai sopimuksen sisällöstä, kehitys voi lisätä oikeuden saavutettavuutta. Samalla se pakottaa juristit sanomaan ääneen, mistä heidän arvonsa oikeastaan syntyy.
Juristin arvo ei ole juridisen näköisessä tekstissä
Juristin työ ei ole koskaan ollut pelkkää tekstintuotantoa. Sopimus ei ole vain asiakirja, eikä oikeudellinen neuvo ole vain vastaus siihen, mitä laki sanoo. Tekoäly tekee jo nyt käyttökelpoisia luonnoksia, tiivistelmiä ja argumenttirunkoja, ja juuri siksi rutiinityöstä, geneerisestä tekstistä ja lainkohtien referoinnista on entistä vaikeampi laskuttaa uskottavasti. Samalla korostuu se osa työstä, joka ei ala lakipykälästä vaan asiakkaan tilanteesta: miksi asia on esillä juuri nyt, kuka päätöksen tekee, mitä sillä yritetään välttää ja milloin juridisesti mahdollinen ratkaisu on käytännössä huono ratkaisu.
Siksi kysymys ei ehkä ole siitä, mitä juristin ammatista jää jäljelle. Parempi kysymys on, mikä työssä on ollut koko ajan olennaista. Kun teknologia hoitaa yhä suuremman osan tiedon järjestämisestä ja ensimmäisten luonnosten tekemisestä, juristin tehtäväksi jää varmistaa, että oikea ongelma tunnistetaan ja ratkaistaan asiakkaan kannalta järkevällä tavalla: asiakas voi pyytää sopimusta, vaikka todellinen kysymys on, kannattaako koko järjestelyyn lähteä. Hän voi pyytää tiukkaa kirjettä, vaikka parempi lopputulos syntyisi yhdellä puhelulla. Hän voi kysyä, mitä laki sallii, vaikka ratkaisevaa on, mitä päätös tekee asiakassuhteelle.
Luottamus syntyy edelleen ihmisten välillä
Tupaantuliaisissa oli helppo muistaa, miksi kohtaamisilla on edelleen merkitystä. Kukaan ei tullut paikalle siksi, ettei tietoa olisi saanut verkkosivuilta tai viestiä voisi lähettää sähköpostilla. Paikalle tultiin, koska luottamus rakentuu ihmisten välillä. Se rakentuu keskusteluissa, joissa kysymys tarkentuu, tausta avautuu ja syntyy tunne siitä, että toinen ymmärtää, mistä juuri tässä tilanteessa on kysymys. Juridiikassa tämä on edelleen ratkaisevaa.
Tekoäly voi olla erinomainen työkalu myös juristille. Se voi nopeuttaa työtä, parantaa valmistelua ja tehdä oikeudellisesta tiedosta saavutettavampaa. Se ei kuitenkaan poista tarvetta harkinnalle, vastuulle ja luottamukselle. Ne eivät synny pelkästä tekstistä, vaikka teksti olisi kuinka taitavasti laadittu.
Juristin työstä jää jäljelle aika paljon, jos työ on alun perinkin ollut muutakin kuin asiakirjojen tuottamista, ja jos ei ole ollut, tekoäly ihan perustellusti pakottaa sen muuttumaan.
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.