Rahanpesulain perustana on sanktioiden mahdollisuus niille ilmoitusvelvollisille, jotka eivät noudata lakia. Lisäksi rikoslaissa säädetään rahanpesusta ja siihen liittyvistä sanktioista.
Osana ilmoitusvelvollisten rahanpesulain noudattamisen valvontaa ovat laiminlyönneistä tai rikkomisista seuraavat sanktiot. Ne ovat valvovan viranomaisen viimesijainen keino ja määrääminen perustuu kokonaisharkintaan. Viranomaisen tavoitteena on, että uhka sanktioiden olemassa olosta sekä säännöllisesti toteutettavat valvonnat toimisivat pelotteena ja näin ilmoitusvelvolliset noudattaisivat lain säädöksiä tunnollisesti.
Rahanpesulain noudattamatta jättäminen ei ole kuitenkaan rikos, joten määrättävät sanktiot ovat hallinnollisia seuraamuksia. Valvova viranomainen voi määrätä huolimattomuudesta tai tahallisesti tehdystä laiminlyönnistä tai lain rikkomisesta julkisen varoituksen, rikemaksun tai seuraamusmaksun. Rahanpesurikoksia tutkii poliisi ja ne kuuluvat edellä mainittuun tapaan rikoslain piiriin.
Rikemaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin. Rikemaksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, laajuus ja kestoaika. Oikeushenkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 5.000 euroa ja enintään 100.000 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikemaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 10.000 euroa. Seuraamusmaksu voi olla huomattavasti korkeampi kuin rikemaksu ja sen määrä perustuu kokonaisarviointiin, jossa huomioidaan muun muassa menettelyn laadun, laajuuden ja kesto sekä tekijän taloudellinen asema.
Todellisuus Suomessa
Suomessa sanktioita on annettu hyvin vähän ja myös kansainvälinen valvova viranomainen on kiinnittänyt tähän huomiota. Viranomaisten resurssit ovat olleet rajallisia ja valvontojen kautta on voinut havaita, että hallinnolliset seuraamukset ovat tosiaankin vasta viimesijainen keino . Aluehallintoviraston listoilta julkisia huomautuksia ei löydy, vaikka valvontahavaintojen mukaan puutteita on ollut merkittävästi. Viranomainen on pyrkinyt ohjaamaan toiminnallaan ilmoitusvelvollisia oikeaan suuntaan.
Tähän odotetaan muutosta, sillä esimerkiksi muiden Pohjoismaiden osalta viranomainen on ollut selkeästi tiukempi . Toistaiseksi Finanssivalvonta on ollut valvojana tiukempi. Iso osa sanktioihin ja rikkomuksiin liittyvästä mediahuomiosta on keskittynyt pankkeihin, joista suomalaisittain keskeisin on S-Pankin saama sanktio muun muassa asiakkaan tuntemiseen liittyen. Tämän jälkeen pienempiä sanktioita ja julkisia huomautuksia on annettu muun muassa rahanvälitysyrityksille.
Vertailu Pohjoismaihin
Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa tilanne on toinen. Ruotsin viranomaisten antamiin päätöksiin voi tutustua viranomaisten sivustoilla. Sanktioita annetaan lukumääräisesti vuositasolla merkittävä määrä ja kokoluokaltaan eri toimijoille, usein myös pienille yrityksille. Esimerkiksi taloushallinnon alalta tunnettu suuri tilitoimisto Azets sai vuonna 2021 6,5 miljoonan kruunun seuraamusmaksun, sillä valvonnan kautta oli havaittu, että yritys ei täytä rahanpesulaissa säädettyjä vaatimuksia. Valvonta kohdistui vuosien 2018-2020 väliselle ajalle ja havaintona oli muun muassa se, että paikallisen rahanpesulain rikkominen on ollut erityisen vakavaa. Euromääräisestikin ajateltuna seuraamus oli näin ollen merkittävä.
Kun miettii yleisesti Pohjoismaissa tapahtunutta uutisointia rahanpesusäännösten rikkomisesta, monelle muistuu mieliin suuriin pankkeihin, kuten Nordeaan, Danske Bankiin ja Swedbankiin liittyvät epäselvyydet. Kyseiset yritykset ovat saaneet merkittäviä seuraamuksia, mutta toisaalta koko alaan liittyvä paine on vauhdittanut rahanpesun estämiseen liittyvien toimenpiteiden ja järjestelmien kehittymistä merkittävästi. Tätä vastaavaa on nyt tapahtumassa myös muilla aloilla ja sama suuntaus on odotettavissa Suomeen.
Sanktioiden tulevaisuus?
Kootusti voidaan havaita, että Suomessa viranomaiset ovat toistaiseksi tyytyneet usein vain toteamaan, että lakia ei ole noudatettu ja ilmoitusvelvolliselle on annettu mahdollisuus korjata puutteet itse. Tämän jatkumiseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä parhaillaankin rahanpesulakia pyritään muuttamaan niin, että pienempiäkin sanktioita voidaan määrätä. Tämä viittaa siihen, että viranomaiset ovat kokeneet nykyiset mahdollisuudet pienille toimijoille liian raskaiksi ja sen takia on valittu kevyempi ja ohjaavampi linja.
Ilmapiiri ilmoitusvelvollisten osalta vaikuttaa siltä, että moni ei suhtaudu rahanpesulain sanktioihin tai niihin liittyvään uhkaan vakavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että moni ilmoitusvelvollinen ei koe lain velvollisuuksia niin tärkeiksi, että niiden noudattamiseen käytettäisiin aikaa ja resursseja. Tämä on huolestuttavaa, koska se antaa rikollisille toimijoille mahdollisuuden hyödyntää järjestelmää rahanpesussa ja jatkaa rikollista toimintaa kehittyvässä yhteiskunnassa.
Jokaisen yrityksen tulisi ajatella rahanpesulain asettamia velvollisuuksia ja niiden noudattamista yhteiskuntavastuun kantamisena. Rahanpesurikosten ja rikollisen toiminnan mahdollistaminen oman puutteellisen ymmärryksen kautta muun muassa vähentää valtion verokertymää, rahoittaa huumausainekauppaa ja luo sitä kautta moninaisia ongelmia yhteiskunnalle. Ilmoitusvelvollisuus syntyy tietyille aloille, sillä niiden kautta havaitaan kohonnut riski rahanpesun ja terrorismin rahoittamiseen sekä mahdollisuuteen käyttää kyseistä yritystä hyödyksi rikollisessa toiminnassa. On siis tärkeää toimia vastuullisesti!
Lisätietoja asiasta antaa:
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.