Päivitetty: 7. kesäk. 2023
..jälleen.
Valvonnassa läpikäydyistä riskiarvioista vain murto-osa hyviä
Aluehallintovirasto julkaisi toukokuussa yhteenvedon vuonna 2022 toteutetuista rahanpesulain mukaisista valvonnoista, joita ilmoitusvelvollisille toteutettiin. Viime vuonna aluehallintovirasto valvoi erityisesti riskiarvioita ja teki myös laajempia tarkastuksia pienelle määrälle ilmoitusvelvollisia. Tarkastusten tavoitteena on selvittää, miten ilmoitusvelvollinen on toiminnassaan noudattanut rahanpesulakia ja tarkastuksissa perehdytäänkin yrityksen toimintatapoihin laajasti.
Havaintojen sisältö oli jatkumoa aikaisempien vuosien tuloksille. Aluehallintovirasto pyysi nähtäväkseen yhteensä yli 175 riskiarviota eri aloilta, kuten kirjanpitäjiltä sekä rahoituspalveluiden ja yrityspalveluiden tarjoajilta. Valtaosa riskiarvioista arvioitiin puutteellisesti, sillä ne olivat luonteeltaan liian yleisiä tai suppeita ilmoitusvelvollisen toimintaan nähden eikä esitettyjä arvioita ollut useinkaan perusteltu. Aluehallintoviraston mukaan hyviä riskiarvioita oli vain murto-osa riskiarvioiden kokonaismäärään nähden.
Aiempina vuosina aluehallintovirasto on tiedottanut valvontojen paljastaneet puutteita riskiarvioiden laadinnassa ja keskeisenä havaintona on todettu, että rahanpesulain tarkoitusta tai ennalta estävää luonnetta ei täysin ymmärretä. Vuonna 2021 aluehallintoviraston tilitoimistoihin kohdistuneessa valvonnassa ainoastaan 6% oli erityisen hyvin laadittuja ja 86 % ei täyttänyt rahanpesulain vaatimuksia. Aluehallintovirasto täsmensi samalla, että suurille massoille laaditut identtiset riskiarviot eivät täytä rahanpesulain riskiarviolle asettamia vaatimuksia.
Yleisesti voidaan siis todeta, että rahanpesun riskiarvioiden tilanne ei ole vuosien varrella merkittävästi parantunut ja tämä on huolestuttavaa. Todennäköisesti se kertoo myös monen ilmoitusvelvollisen osalta välinpitämättömästä asenteesta rahanpesulain asettamia velvollisuuksia kohtaan.
Riskiarvion tarkoitus ilmoitusvelvolliselle
Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisen tulee laatia riskiarvio ja riskiarvion tarkoituksena on:
yksilöidä rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskit toimialoilla;
tukea ja tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa ja voimavarojen kohdentamista;
tukea eri toimialojen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevien yhdenmukaisten toimintatapojen laadintaa;
antaa toimivaltaisille valvontaviranomaisille ja ilmoitusvelvollisille tietoa riskiarvion laatimisen tueksi;
kuvata rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan rakenteita ja yleisiä toimenpiteitä, henkilötyövuosia sekä valtion ja muun julkisen talouden rahoitusta.
Aluehallintoviraston mukaan riskiarvion tarkoituksena on, että ilmoitusvelvollinen ymmärtää ja arvio, miten yrityksen tarjoamia tuotteita ja palveluita voitaisiin käyttää hyväksi rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Ilmoitusvelvollisen tulee myös arvioida, miten toimija voi itse vähentää riskiään joutua näiden toimien välikädeksi. Kun omaan toimintaan kohdistuvia riskejä tunnistetaan ja arvioidaan, pystyy ilmoitusvelvollinen luomaan omaan toimintaansa riittävät menettelyt, joilla rahanpesua ja terrorismin rahoittamista voidaan havaita ja estää.
Kannustankin jokaisen pohtimaan, mikä tilanne on omassa yrityksessä ja oman riskiarvion lainmukaisuutta. Riittävän riskiarvion laatiminen ilman kokemusta on työlästä ja taustaselvityksineen vie resursseja. Toistaiseksi en ole nähnyt ilmoitusvelvollisen itse laatimaa riskiarviota, joka olisi riittävä ja täyttäisi yllä mainitut tavoitteet. Ammattilaisen käyttäminen onkin usein resurssitehokas vaihtoehto ja tuo mielenrauhaa yrityksen toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseksi.
Tarkastukset johtivat sanktioharkintaan
Aluehallintovirasto kertoo tehneensä vuoden 2022 aikana yhteensä 14 rahanpesulain mukaista tarkastusta. Tarkastukset kohdistuivat eri toimialoihin, kuten välitysliikkeisiin, tilitoimistoihin ja valuutanvaihtoliikkeisiin. Tarkastusten yhteydessä aluehallintovirasto totesi, että rahanpesulakia koskeva yleinen tietoisuus on lisääntynyt ilmoitusvelvollisten keskuudessa, mutta lain noudattamisessa havaittiin kuitenkin merkittäviä puutteita.
Tarkastuksista kuusi siirrettiin sanktioharkintaan tarkastuksessa havaittujen puutteiden vuoksi. Tarkastuskertomusten mukaan kyseisissä yrityksissä on pääasiasiallisesti ollut laadittuna riskiarviot ja yrityksen sisäisiä menettelytapoja lain noudattamiseksi, mutta toteutus on ollut puutteellista. Toimijat ovat pääasiallisesti isoja ilmoitusvelvollisia. Tyypillisesti puutteet koskivat riskiarvioita ja asiakkaan tuntemista ja tuntemistietojen säilyttämistä. Puutteita havaittiin esimerkiksi asiakkaan henkilöllisyyden todentamisessa ja tosiasiallisten edunsaajien selvittämisessä. Nämä ovat asiakkaan tuntemisen osa-alueella keskisiä velvoitteita, jotka täyttämällä voidaan varmistua siitä, kenen kanssa asioidaan ja kenen varoilla liiketoimia tehdään.
Aluehallintoviraston mukaan tärkeimpien rahanpesulain velvoitteiden noudattamisen laiminlyöminen voi johtaa sanktioharkintaan silloinkin, kun laiminlyönnit kohdistuvat lähinnä yksittäisiin asiakkaisiin tai liiketoimiin.
Mainittujen kuuden ilmoitusvelvollisen osalta aluehallintovirasto harkitsee, määrätäänkö toimijalle rikemaksu, seuraamusmaksu tai julkinen varoitus. Tähän asti aluehallintovirasto on pääasiallisesti tyytynyt pehmeään lähestymistapaan selkeidenkin puutteiden osalta eikä sanktioita ole juurikaan määrätty.
Jäämme näin ollen mielenkiinnolla odottamaan, määrätäänkö ensimmäistä kertaa sanktioita laajemmalle joukolle ja toisaalta, minkälaisia sanktiot tulevat olemaan.
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Päivitetty: 7. kesäk. 2023
Euroopan unionissa on laadittu jo pitkään muiden kuin taloudellisten tietojen raportointidirektiivin uudistusta ja vihdoin yritysten yhteiskuntavastuun kantamiseen liittyvää kestävyysraportointia voidaan saattaa uudelle tasolle. Uusi raportointidirektiivi (CSRD) tulee koskemaan ensisijaisesti listattuja ja suuria kirjanpitovelvollisia yhtiöitä sekä vapaaehtoisesti myös pk-yrityksiä. Lisäksi raportointivelvoite laajenee koskemaan EU:n ulkopuolisia yrityksiä, jotka toimivat unionin sisämarkkinoilla ja täyttävät soveltamiskriteerit.
Muutokset yrityksiltä vaadittavaan yhteiskuntavastuuraportointiin tulevat olevaan merkittäviä. Vastuullisuusraportoinnin yhtenäistämiseen tähtäävä direktiivi hyväksyttiin alustavasti kesäkuussa 2022, ja se tulee korvaamaan nykyisen Non-Financial Reporting –direktiivin (NFRD).
Kestävyysraportointidirektiivi
EU:n neuvoston mukaan direktiivin tavoitteena on korjata voimassa olevien sääntöjen puutteet, jotka liittyvät muihin kuin taloudellisiin tietoihin. Neuvoston mukaan ne eivät tähän asti ole olleet riittävän laadukkaita ja vertailukelpoisia, jotta sijoittajat olisivat voineet ottaa ne asianmukaisesti huomioon. Nämä puutteet vaikeuttavat kestävään talouteen siirtymistä. Direktiivi yhdenmukaistaa raportoinnin ja yritysten välinen vertailu on jatkossa huomattavasti selkeämpää.
Direktiivin taustalla on tarve mitata yritystoiminnan kestävyyttä ja se tapahtuu arvioimalla yrityksen ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia sekä hallintotapaa. Yritykset tulevat raportoimaan liiketoimintansa kestävyydestä kestävyysraportilla ja sen vaatimukset perustuvat direktiiviin sekä erillisiin standardeihin.
Kestävyysraportointi antaa kokonaiskuvan yrityksen ympäristövastuusta sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta vastuusta. Raportointi kuvaa yrityksen suoriutumista kestävyydestä eli esimerkiksi siitä, kuinka suuret yrityksen kasvihuonepäästöt ovat vuositasolla ja minkälainen kehitys on ollut verrattuna aikaisempiin vuosiin. Yritys voi kuvata raportissaan myös lyhyen sekä pitkän tähtäimen tavoitteita.
Vertailukelpoisuuden varmistamiseksi direktiivin mukaiset tiedot raportoidaan eurooppalaisten kestävyysraportoinnin standardien mukaisesti. Kestävyystiedot julkistetaan hallituksen toimintakertomuksessa ja niiden varmentaminen tulee pakolliseksi. Tietojen käyttöä vauhdittamaan luodaan digitaalinen raportointimuoto ja tiedot kerätään eurooppalaiseen kestävyystietojen rekisteriin.
Ehdotuksen mukaan suurien yritysten ja pörssiyritysten tulee näin ollen raportoida vastuullisuusteemoista toimintakertomuksissaan koneluettavassa muodossa. Direktiivin tavoitteena on, että yritysten kestävyysraportointi olisi samassa asemassa taloudellisen raportoinnin kanssa.
Komissio tulee määrittelemään erikseen kestävän kehityksen kannalta riskialttiit toimialat, jotka saavat omat raportointistandardinsa. Näillä riskialoilla toimivat pk-yritykset voitaisiin myöhemmin velvoittaa raportoimaan muutoin kuin vapaaehtoisesti.
Lisäksi direktiiviehdotuksessa määrätään myös kestävyysraportoinnin varmentamisesta eli tilintarkastajan on riittävällä tavalla varmennettava yrityksen laatiman raportin tietojen oikeellisuus.
Standardit
Vertailukelpoisuuden varmistamiseksi direktiivin edellyttämät tiedot raportoidaan eurooppalaisten kestävyysraportoinnin standardien mukaisesti ja pk-yrityksille luodaan kevennetyt standardit.
Standardit ovat EU:n tasoisia ja sitovat jäsenvaltioissa toimivia yrityksiä. Niitä on valmistellut Euroopan unionin komission yhteydessä toimiva Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä eli EFRAG. Ehdotukset standardeiksi, joita on yhteensä 13, julkaistiin keväällä 2022 ja direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä pyydettiin kommentoimaan luonnoksia kesän loppuun mennessä. Odotamme näin ollen mielenkiinnolla, vaikuttaako yritysten antama palaute standardien lopulliseen muotoon.
Standardit ovat yksityiskohtaisia ja ne käsittelevät kestävyysraportoinnin yleisiä periaatteita ja tietojen julkistamista, kestävyystekijöiden vaikutuksia raportoivan yrityksen strategiaan ja liiketoimintamalliin, merkittävimpiä kestävyysvaikutuksia, -riskejä ja -mahdollisuuksia sekä olennaisten kestävyystekijöiden määrittämistä. Lisäksi raportointiin tulee kuulumaan muun muassa keskeiset tiedot sosiaaliseen vastuuseen, ympäristöön ja hallintoon liittyvistä aiheista. Näihin kokonaisuuksiin kuuluu esimerkiksi biodiversiteettiin ja ekosysteemiin liittyvät tiedot (ympäristöstandardiit) , työntekijöiden työoloja, yhdenmukaisia mahdollisuuksia ja toimitusketjun työntekijöitä (sosiaalinen vastuu) koskevat osiot sekä hyvää hallintoa ja sisäistä tarkastusta (hallinto) koskevat tiedot.
Voit tutustua ehdotuksiin ja lausuntoprosessiin tarkemmin EFRAGin sivuilla.
Standardit tullaan myöhemmin julkaisemaan komission delegoituina asetuksina.
Aikataulu
Aikataulun osalta suurten yli 500 työntekijän PIE-yhteisöjen tulee saattaa yrityksen raportointiprosessi ajan tasalle viimeistään vuoden 2023 aikana. Direktiivi on astumassa voimaan 1.1.2024 alkaen eli ensimmäinen raportti laaditaan vuonna 2025 edellisen vuoden tiedoista.
1.1.2025 alkaen kaikkien suurten yhtiöiden, joilla täyttyy vähintään kaksi direktiivin asettamaa edellytystä kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Kyseisten yritysten tulee toimittaa ensimmäinen raportti vuonna 2026 vuoden 2025 tiedoista. Näillä yrityksillä tarkoitetaan sellaisia toimijoita, joilla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä: 1) taseen loppusumma 20 miljoonaa euroa, 2) liikevaihto 40 miljoonaa euroa ja 3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.
Pienille ja keskisuurille yrityksille raportointi tulee olemaan vapaaehtoista ja pk-yrityksille laaditaan kevennetyt raportointistandardit. Vapaaehtoisesti raportoivien pk-yritysten osalta direktiivi on astumassa voimaan 1.1.2026 alkaen eli ne raportoisivat vuonna 2027 vuoden 2026 tietonsa.
Direktiivin soveltamisalaan tulevat kuulumaan 1.1.2028 alkaen myös EU:n ulkopuoliset yritykset, joilla on tytäryhtiö tai pysyvä toimipaikka EU:n alueella ja liikevaihto EU:n alueella yli 150 miljoonaa euroa.
Kannustamme toimimaan vastuullisesti yrityksen koosta riippumatta
Kannustamme myös pk-yrityksiä kantamaan yhteiskuntavastuuta vapaaehtoisen raportoinnin kautta. Se luo avoimuutta yrityksen toiminnasta ja suurella todennäköisyydellä kasvattaa myös yrityksen arvoa pidemmällä tähtäimellä.
Suomessa direktiivi tulee koskettamaan noin 600-800:aa yritystä, mikä kattaa kaikki suuret ja listatut yritykset. Todennäköisesti merkitys tulee kuitenkin olemaan suurempi esimerkiksi alihankintaketjujen kautta, sillä suuret yritykset saattavat vaatia kumppaneiltaan läpinäkyvää raportointia.
Pakollisen velvollisuuden sijaan muutos tulee nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena parantaa yrityksen liiketoimintaa ja oppia vastuullisesta toiminnasta. Yhteiskuntavastuun kantaminen on merkittävä osa vastuullisen yrityksen toimintaa ja sille annetaan yhä enenemissä määrin merkitystä. Kun vastuullisuus kantaa läpi koko organisaation ja vastuullisuuden mittarit on rakennettu huolella, parhaimmillaan myös toiminta tehostuu riskien tunnistamisen helpottumisen kautta.
Kestävyysraportointidirektiivi astuu voimaan 2024 ja pienemmillä yrityksillä tätä myöhemmin, mutta valmistautuminen kannattaa aloittaa jo nyt. Suosittelemme huomioimaan, että suurten yritysten raportointipaine tulee todennäköisesti näkymään jo aiemmin osana alihankintaketjuihin liittyvää selvitysvelvollisuutta.
Folks avustaa raportointiin liittyvän valmistautumisen osalta jo nyt! Ota siis yhteyttä ja valmistaudu ajoissa tuleviin vaatimuksiin. Autamme esimerkiksi kokoamaan olennaiset tiedot raportointia varten.
Inka Kärkkäinen
Counsel
+358 50 345 3195
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Päivitetty: 5. syysk. 2023
Mikä Whistleblower-direktiivi? Mikä ilmoittajansuojelulaki?
Euroopan unionin lainsäädännön rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun direktiivin, ns. Whistleblower-direktiivin kansallinen täytäntöönpano lähenee vihdoin. Hallituksen esitys HE 147/2022 laiksi Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi annettiin eduskunnalle 19.9.2022. Esitykseen perustuva laki ilmoittajien suojelusta ("ilmoittajansuojelulaki") tulisi olemaan yleislaki lain soveltamisalalla, mikä tarkoittaisi käytännössä sitä, että sen säännöksiä sovellettaisiin siltä osin kuin asiasta ei säädettäisi toisin erityislainsäädännössä. Ilmoittajansuojelulakia tullaankin soveltamaan rinnakkain ja täydentävänä muun lainsäädännön kanssa.
Ilmoittajansuojelulain keskeisenä tavoitteena on rohkaista työnsä yhteydessä yleisen edun vastaisia rikkomuksia havainneita tai epäileviä henkilöitä ilmoittamaan omista havainnoistaan. Lain voimaantulon myötä perustettaisiin uusi viranomaisten keskitetty ilmoituskanava ja lisäksi velvoitettaisiin monia julkisen sekä yksityisen sektorin organisaatioita perustamaan luottamuksellinen sisäinen ilmoituskanava tietyistä yleisen edun kannalta merkityksellisistä väärinkäytöksistä ilmoittamista varten. Lisäksi ilmoittajansuojelulain tarkoituksena olisi suojata väärinkäytöksistä ilmoittajaa negatiivisilta vastatoimilta.
Ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluisi direktiivin edellyttämän EU-pohjaisen sääntelyn lisäksi kunkin soveltamisalaan kuuluvan lainsäädäntöalan kansallinen lainsäädäntö. Lain soveltamisalaan kuuluisi seuraava lainsäädäntö: 1) julkiset hankinnat, 2) rahoituspalvelut, -tuotteet ja -markkinat sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäiseminen, 3) tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus, 4) liikenneturvallisuus, 5) ympäristönsuojelu, 6) säteilyturva ja ydinturvallisuus, 7) elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi, 8) kansanterveys, 9) kuluttajansuoja ja 10) yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus. Esimerkiksi työsuojelua ja työsuhdetta koskeva lainsäädäntö ei kuitenkaan kuuluisi ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan.
Ilmoittajan suojelun edellytykset
Ilmoittajansuojelulaissa säädettyä suojelua sovellettaisiin henkilöihin, jotka ovat työsuhteessa tai virkasuhteessa. Sopimusketjutilanteissa suojeltaisiin myös alihankkijan, pääurakoitsijan tai toimeksisaajan palveluksessa olevia henkilöitä. Lain soveltamisalaan kuuluisivat myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat ansiotyötä tekevät luonnolliset henkilöt, joiden työnteko ei täytä työsuhteen tunnusmerkkejä. Tällaista työtä voidaan tehdä esimerkiksi erilaisissa toimeksiantosopimuksiin perustuvissa toimeksiantosuhteissa. Laissa säädettyä suojelua sovellettaisiin myös sellaisiin ilmoituksen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeenomistajiin, jotka osakeyhtiössä työssään, toimessaan tai tehtävässään taikka niiden yhteydessä saavat tietoa rikkomisista. Lakia ei sovellettaisi kaikkiin yhtiön osakkeenomistajiin, vaan osakkeenomistajalla tulisi olla jossain määrin aktiivinen rooli osakeyhtiössä ja mahdollisuus saada tietoja rikkomisesta työn yhteydessä. Soveltamisalaan kuuluisivat esimerkiksi ne osakkeenomistajat, jotka työskentelevät aktiivisesti yhtiön hyväksi, mutta eivät olisi työsuhteessa yhtiöön. Koska osakkeenomistajan tulisi olla laissa tarkoitettu ilmoittaja, sovellettaisiin lakia lähtökohtaisesti vain sellaisiin osakkeenomistajiin, jotka olisivat luonnollisia henkilöitä. Lisäksi suojelua sovellettaisiin henkilöihin, jotka kuuluisivat ilmoituksen kohteena olevan yksityisen sektorin oikeushenkilön hallitukseen tai hallintoneuvostoon. Suojelua sovellettaisiin myös vapaaehtoistyöntekijöihin ja harjoittelijoihin.
Käytännössä ilmoittaja voisi olla esimerkiksi työnhakija tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka olisi saanut rikkomista koskevia tietoja palvelukseenottomenettelyn tai toimeksiantosopimuksen tekemistä edeltäneiden neuvottelujen aikana. Lain soveltamisen edellytyksenä ei olisi, että työ, toimi tai tehtävä sittemmin olisi alkanut. Laissa säädetyin edellytyksin suojeltaisiin myös ilmoittajia, joiden työ, toimi tai tehtävä olisi päättynyt, mikäli rikkomista koskevat tiedot olisi saatu tällaisen työn, toimen tai tehtävän aikana. Kyse voisi olla esimerkiksi entisestä työntekijästä, joka olisi saanut rikkomista koskevia tietoja sittemmin päättyneen työsuhteensa aikana.
Ilmoittajan suojelun edellytyksenä olisi, että ilmoitettava rikkominen kuuluisi lain soveltamisalaan, ilmoittaja kuuluisi lain edellä todettuun henkilölliseen soveltamisalaan, ilmoittamisessa noudatettaisiin ehdotettavaa kolmiportaista ilmoitusmenettelyä ja ilmoittajalla olisi perusteltu syy uskoa tietojen paikkansapitävyyteen ilmoittamishetkellä. Ensisijainen tapa olisi tehdä ilmoitus oman organisaation sisäiseen ilmoituskanavaan. Sen jälkeen olisi mahdollista ilmoittaa ulkoiseen ilmoituskanavaan eli viranomaiselle. Joissakin erikseen mainituissa tilanteissa ilmoituksen voisi tehdä suoraan ulkoiseen ilmoituskanavaan. Oikeuskanslerinvirasto toimisi keskitettynä ulkoisena ilmoituskanavana ja siirtäisi ilmoitukset selvitettäväksi kyseisen hallinnonalan toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Kolmas tapa olisi tiedon julkistaminen.
Ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojeluun eivät olisi oikeutettuja sellaiset henkilöt, jotka ilmoittamishetkellä tahallaan ja tietoisesti ilmoittaisivat vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Ilmoittaja ei kuitenkaan menettäisi suojelua siinä tapauksessa, että hän olisi ollut vilpittömässä mielessä ja erehdyksen vuoksi ilmoittanut sittemmin paikkansapitämättömiksi osoittautuneita tietoja.
Ilmoituskanavan toteuttaminen ja ilmoitusten käsittely ilmoituskanavassa
Ilmoituskanavan tekninen toteuttaminen jäisi pitkälti yrityksen itsensä päätettäväksi. Ilmoittajansuojelulaki ei edellyttäisi, että ilmoituskanava tulisi toteuttaa sähköisenä palveluna, vaan sen toteuttamistapana voisi myös olla kirjallinen ilmoittaminen esimerkiksi palautelaatikon kautta.
Ilmoituskanavan kautta tulevat ilmoitukset tulisi kirjata. Ilmoituksesta tulisi myös antaa vastaanottokuittaus seitsemän päivän kuluessa sekä palaute ilmoittajalle kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.
Yhtenä vaihtoehtona ilmoituskanavavan tekniselle toteuttamiselle on yhteistyökumppanimme WhistleB:n asiakkaillemme tarjoama ilmoituskanava. WhistleB:n ilmoituskanavassa ilmoituksia olisi mahdollista tehdä anonyymisti ja tietoturvallisesti.
Miten henkilötiedot tulee suojata ja kuinka kauan niitä voi säilyttää?
Tieto ilmoittajan, ilmoituksen kohteen ja muiden ilmoituksessa mainittujen henkilöiden henkilöllisyydestä ja muut henkilötiedot olisi suojattava. Muiden kuin valtuutettujen henkilöiden pääsy ilmoituskanavaan olisi estettävä. Ilmoituskanavassa olisi oltava mahdollisuus joko suulliseen tai kirjalliseen ilmoittamiseen. Jos ilmoittaminen olisi mahdollista suullisesti, tulisi ilmoittamisen ilmoittajan pyynnön mukaan olla mahdollista kohtuullisen ajan kuluessa järjestettävässä henkilökohtaisessa tapaamisessa.
Ilmoituskanavien kautta tulevat tiedot tulisi poistaa viiden vuoden kuluttua ilmoituksen saapumisesta, ellei niiden säilyttäminen olisi välttämätöntä ilmoittajansuojelulain tai muussa laissa säädettyjen oikeuksien tai velvoitteiden toteuttamista varten taikka oikeudellisen vaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi. Henkilötiedot, joilla ei selvästi olisi merkitystä ilmoituksen käsittelyn kannalta, olisi kuitenkin poistettava ilman aiheetonta viivytystä.
Vastatoimien kielto ja käännetty todistustaakka
Ilmoittajia olisi ilmoittajansuojelulain mukaan suojeltava kaikenlaisilta suorilta ja epäsuorilta vastatoimilta, joiden kohteeksi he voisivat joutua ilmoittaessaan väärinkäytöksistä. Esimerkiksi työsuhteessa olevaan työntekijään voitaisiin kohdistaa seuraavia vastatoimia: työsuhteen ehtojen heikentäminen, varoitus, lomauttaminen, työsopimuksen päättäminen, häirintä ja epäedullinen kohtelu. Jotta kyse olisi kielletystä vastatoimesta, ilmoittajaan tai muuhun henkilöön suoraan tai välillisesti kohdistetun epäsuotuisan menettelyn tulisi olla tiiviissä syy-yhteydessä laissa tarkoitettuun sisäiseen tai ulkoiseen ilmoittamiseen taikka tiedon julkistamiseen eli vastatoimen tulisi tapahtua tehdyn ilmoituksen vuoksi.
Ilmoittajansuojelulakiin sisältyisi säännös käännetystä todistustaakasta, mikä edellyttäisi työnantajaa osoittamaan, ettei tietty toimi johtuisi työntekijän tekemästä ilmoituksesta. Käytännössä tämä voisi olla työnantajan kannalta jatkossa tietyissä tilanteissa haastavaa ja edellyttää työnantajalta varautumista sekä tarkkaa dokumentointia. Työnantajien kannalta ilmoittajasuojelulain todistustaakkaa koskevaan säännökseen sisältyisikin riski siitä, että perättömät tai epämääräiset ilmoitukset voisivat johtaa siihen, että työnantajan normaali työn johto-oikeuden käyttö estyisi sen vuoksi, että siihen liittyisi liian suuri riski siitä, että se lopulta tulkittaisiin vastatoimeksi.
Vahingonkorvausvelvollisuus ja vastatoimien kiellon rikkomisesta seuraava hyvitys
Sen, joka rikkoisi tahallisesti ilmoittajansuojelulaissa säädettyä vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kieltoa, olisi korvattava ilmoittajalle tai muulle henkilölle aiheuttamansa taloudellinen vahinko. Tahallisesti vääriä tietoja ilmoittaneen tai julkistaneen ilmoittajan olisi myös korvattava ilmoituksen kohteelle aiheuttamansa taloudellinen vahinko. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaan korvaukseen sovellettaisiin kuitenkin työsopimuslain säännöstä työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta. Ilmoittajansuojelulain säännökset eivät myöskään rajoittaisi vahinkoa kärsineen oikeutta vaatia korvausta vahingonkorvauslain tai muun lain nojalla taikka sopimussuhteen perusteella.
Ilmoittajansuojelulakiin perustuva vahingonkorvausvelka vanhentuisi kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä olisi saanut tietää tai hänen olisi pitänyt saada tietää vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kiellon vastaisesta menettelystä. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavan korvauksen vanhentumiseen ja kanneaikaan sovellettaisiin työsopimuslain vanhentumista ja kanneaikaa koskevaa säännöstä. Vahinko olisi lähtökohtaisesti korvattava täysimääräisenä. Tahallisen vastatoimien kiellon rikkomisen olisi oltava syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon.
Vastatoimien kohteeksi joutuneella luonnollisella henkilöllä olisi oikeus saada hyvitystä siltä, joka olisi ilmoittajansuojelulain vastaisesti kohdistanut häneen vastatoimia. Lisäksi hyvitykseen olisi oikeus luonnollisella henkilöllä, jonka ilmoittaminen olisi estetty tai yritetty estää. Oikeus saada hyvitystä ei riippuisi siitä, olisiko vastatoimista taikka ilmoittamisen estämisestä tai sen yrittämisestä aiheutunut vahinkoa niiden kohteeksi joutuneelle henkilölle. Hyvityksessä ei olisi kysymys vahingonkorvauksesta, vaan sen tarkoituksena on hyvittää ilmoittajaan suoraan tai välillisesti kohdistettujen tekojen aiheuttama loukkaus. Hyvityksen tuomitseminen ei edellyttäisi myöskään sen arvioimista, olisiko lainvastainen menettely ollut tahallista tai tuottamuksellista. Hyvitystä koskevat säännökset vastaisivatkin pitkälti yhdenvertaisuuslain hyvitystä koskevia säännöksiä. Kanne hyvityksen suorittamisesta olisi nostettava kolmen vuoden ilmoittamisen estämisestä tai vastatoimien kiellon vastaisesta menettelystä.
Koska ilmoittajansuojelulaki voisi tulla voimaan? Milloin ilmoituskanava olisi otettava käyttöön?
Ilmoittajansuojelulain ennakoidaan tulevan voimaan aikaisintaan tämän vuoden lopussa, minkä jälkeen ilmoittajansuojelulain mukainen sisäinen ilmoituskanava olisi otettava käyttöön kolmen kuukauden kuluessa ilmoittajansuojelulain voimaantulosta yksityisellä sektorilla yrityksissä, joiden palveluksessa olisi säännöllisesti vähintään 250 työntekijää sekä yrityksen koosta riippumatta kaikissa rahoitusalan yrityksissä ja yrityksissä, jotka ovat alttiita rahanpesulle tai terrorismin rahoitukselle. Organisaatioissa, joissa olisi säännöllisesti enintään 50–249 työntekijää, sisäinen ilmoituskanava olisi otettava käyttöön kuitenkin viimeistään 17.12.2023. On myös hyvä tiedostaa, että ilmoituskanavat ja niihin liittyvät menettelyt tulisi käsitellä yhteistoimintalain mukaisessa vuoropuhelussa, mikä osaltaan olisi omiaan edesauttamaan toimivien prosessien luomista ja lisäisi ilmoitusprosessien avoimuutta.
Tarkempia lisätietoja ilmoittajansuojelulain voimaantulosta, siihen valmistautumisesta ja ilmoittajansuojelulain mukaisen ilmoituskanavan käyttöönotosta saat Annalta (anna.paimela@legalfolks.fi).
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.