Sopimusoikeus

Etsi

Datasäädöksen soveltaminen alkaa

Osmo Lipponen
28.8.

EU:n datasäädöksen (Data Act) soveltaminen alkaa 12.9.2025.

Datasäädöksellä mahdollistetaan datan arvon oikeudenmukainen jakautuminen vahvistamalla selkeät ja oikeudenmukaiset säännöt dataan pääsylle ja sen käytölle Euroopan datataloudessa. Datasäädöksellä mm. parannetaan datan tuottamiseen osallistuvien yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuutta, edesautetaan tasapuolista datan yhteiskäyttöä sekä luodaan puitteet sille, että asiakkaat voivat tosiasiallisesti vaihtaa datankäsittelypalvelujen tarjoajaa EU:n pilvipalvelumarkkinoiden avaamiseksi. Datasäädös täydentää datahallintosäädöstä, jota alettiin soveltaa syyskuussa 2023.

Datasäädös soveltuu internetverkkoon liitettyihin tuotteisiin (esineiden internet, Internet of Things, IoT) ja niihin liittyviin palveluihin ja niiden generoimaan ja keräämään dataan. Tämän ohella datasäädös soveltuu datankäsittelypalveluihin (esim. IaaS, SaaS ja PaaS).

Tässä blogikirjoituksessa avaamme säädöksen keskeiset velvoitteet ja vaikutukset.

Mitkä ovat datasäädöksen velvoitteet laitevalmistajille?

Sääntelyä sovelletaan verkkoon liitettyihin tuotteisiin ja niihin liittyviin palveluihin, jotka on saatettu markkinoille 12.11.2026 jälkeen.

Säädöksen keskeinen lähtökohta on, että laitteiden tuottama data kuuluu ensisijaisesti käyttäjälle. Tämä merkitsee huomattavaa muutosta niille valmistajille, jotka ovat tottuneet pitämään datan hallinnan kilpailuetunaan. Säädöksen mukaan verkkoon liitetyt laitteet on suunniteltava ja valmistettava siten, että laitteen data ja siihen liittyvän palvelun data, ovat suoraan käyttäjän saatavilla helposti, turvallisesti ja maksutta, kattavassa, jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa. Sanottu koskee myös metadataa silloin kuin se on saatavissa, ja joka on tarpeen laitteeseen sisältyvän datan tulkitsemiseksi ja käyttämiseksi. Jatkossa valmistajan on tarjottava tekniset ratkaisut, joiden avulla käyttäjä voi saada datan itselleen ja jakaa sen kolmannelle osapuolelle, kuten esimerkiksi huoltopalvelu- tai analytiikkayritykselle. Tämä kolmas osapuoli voi käyttää käyttäjältä vastaanottamaansa tai tämän pyynnöstä välitettyä dataa vain käyttäjän kanssa sovittuihin tarkoituksiin ja käyttäjän kanssa sovituin ehdoin. Datasäädöksen mukaan laitevalmistajien ja palveluntarjoajien on jo suunnitteluvaiheessa varmistettava, että laitteet keräävät ja tallentavat dataa niin, että käyttäjä voi päästä dataan helposti käsiksi.

Datan luovuttamisvelvoite koskee jalostamatonta dataa eli datan jatkokäsittelyn, rikastamisen ja siitä tehtyjen päätelmien tulokset eivät ole luovutusvelvoitteen piirissä. Datan haltijan mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta dataa esimerkiksi liikesalaisuuksiin tai tuoteturvallisuuteen vedoten on rajallinen. Liikesalaisuuden rajat eivät ole aina yksiselitteiset ja datasäädöksen myötä voi tulla mielenkiintoisia rajanvetoja. Myös osapuolten väliset erimielisyydet ja jopa riitaisuudet voivat lisääntyä liikesalaisuuksien rajoja määriteltäessä.

Jatkossa datan haltija voi käyttää tai luovuttaa dataa ainoastaan käyttäjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Mikäli esimerkiksi laitteen valmistaja haluaa siis käyttää dataa vaikkapa omaan tuotekehitykseensä tai myydä dataa jollekin kolmannelle taholle, siitä pitää erikseen sopia laitteen käyttäjän kanssa.

Mitkä ovat datasäädöksen velvoitteet datankäsittelypalvelun tarjoajille?

Datan saataville asettamiseen liittyvää sääntelyä sovelletaan 12.9.2025 alkaen.

Datankäsittelypalvelun, tuttavallisimmin pilvipalvelun, käsite on laaja ja kattaa nykypäivänä suuren osan IT-palveluista, koska tähän lukeutuu myös mm. SaaS-palvelut. Siirtyminen pilvipalvelusta toiseen pilvipalveluun helpottuu, koska pilvipalveluntarjoajien on helpotettava palvelun vaihtamista ja datan siirtämistä palvelusta toiseen. Tämä vähentää niin sanottua toimittajalukkoa ja pakottaa pilvipalveluntarjoajat kilpailemaan palvelun laadulla ja hinnoittelulla sen sijaan, että asiakas jäisi kiinni teknisiin tai sopimuksellisiin esteisiin. Siirtymävaiheessa palveluntarjoajat voivat periä siirtomaksuja, mutta niiden on oltava kohtuullisia ja alenevia, ja lopulta, 12.1.2027 alkaen, siirron on oltava maksutonta.

Pilvipalveluntarjoajan asiakassopimukseen on jatkossa sisällytettävä tiettyjä pakollisia ehtoja. Pakollisia sopimusehtoja laadittaessa on samalla otettava huomioon datasäädöksen yksityiskohtaiset säännöt epäoikeudenmukaisista sopimusehdoista koskien datan käyttöön ja pääsyyn liittyviä yksipuolisia sopimusehtoja. Sääntöjen mukaan yrityksen toiselle yritykselle asettamat velvoitteet eivät sido jälkimmäistä yritystä, jos sopimusvelvoitteet ovat epäoikeudenmukaisia. Datasäädös määrittää, mitä tässä yhteydessä pidetään epäoikeudenmukaisena ja yksipuolisesti asetettuna sopimusehtona.

Kaikkien pilvipalveluntarjoajien on syytä käydä läpi omat sopimusehtonsa ja päivittää ne datasäädöksen mukaisiksi. Vastaavasti pilvipalvelun ostajien kannattaa olla hereillä ja tarkistaa, että sopimukset ovat linjassa datasäädöksen heille tarjoamien oikeuksien kanssa.

Lopuksi?

Mikäli data sisältää henkilötietoja, sovelletaan niiden käsittelyyn henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä, kuten EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR). Verkkoon liitettyjen tuotteiden valmistajien ja tarjoajien on keskeistä identifioida, mikä data on henkilötietoa ja mikä ei sekä henkilötietojen osalta toteutettava datasäädöksen ohella myös tietosuoja-asetuksen velvoitteet, koska tietosuoja-asetus on ensisijainen suhteessa datasäädökseen.

Auttaakseen yrityksiä selviytymään näistä uusista säännöistä Euroopan komissio tulee julkaisemaan hyvinkin yksityiskohtaiset ei-sitovat mallisopimusehdot, joilla autetaan yrityksiä tekemään oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja syrjimättömiä datan yhteiskäyttösopimuksia. Näissä ehdoissa annetaan myös ohjeita kohtuullisesta korvauksesta ja liikesalaisuuksien suojaamisesta. Komissio tulee julkaisemaan myös ei-sitovia vakiosopimuslausekkeita pilvipalvelujen käyttäjien ja tarjoajien välisiin pilvipalvelusopimuksiin. Aika tulee näyttämään, miten yritykset ottavat vastaan nämä mallisopimuslausekkeet ja sen, aletaanko niitä soveltamaan käytännössä laajemminkin vai laativatko yritykset itsenäisesti omat täysin omaan tarkoitukseensa parhaiten soveltuvat sopimusehdot, jotka ovat linjassa datasäädöksen kanssa. Erilaisten sopimusehtojen markkinakäytäntöihin mallisopimuslausekkeilla tulee arviomme mukaan olemaan kuitenkin varmasti vaikutusta.

Teknologiatiimimme avustaa mielellään myös datasäädökseen liittyvissä kysymyksissä.

Osmo Lipponen

Senior Counsel

osmo.lipponen@legalfolks.fi

050 439 1899

Katri Aarnio

Counsel

katri.aarnio@legalfolks.fi

050 306 2031

Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.

Alihankintasopimukset ja back-to-back-periaate

Katri Aarnio
20.3.

Alihankintasopimuksia laadittaessa yksi keskeisistä kysymyksistä on, missä määrin pääsopimuksen ehdot tulisi ulottaa alihankkijaan. Ns. back-to-back-periaatteella viitataan siihen, että alihankkijalle asetetaan vastaavat velvoitteet kuin mitä pääsopimuksen osapuolella on asiakasta kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mekaanista ehtojen kopioimista, vaan huolellista harkintaa siitä, missä määrin ehdot on alihankkijan roolin ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta tarkoituksenmukaista heijastaa alihankkijalle.

Huolimattomasti laadittu alihankintasopimus voi sisältää merkittäviä riskejä, jotka pahimmassa tapauksessa tunnistetaan vasta ongelmatilanteen synnyttyä. Ikäviä yllätyksiä voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa loppuasiakas esittää vahingonkorvausvaatimuksen alihankkijan menettelyn takia, mutta korvausta ei voidakaan periä alihankkijalta. Laajamittaisia riitoja voi syntyä myös esimerkiksi siitä, että loppuasiakkaalle luvataan alihankkijan materiaaleihin laajempia oikeuksia kuin mitä alihankkijalta on tosiasiassa saatu. Oikeuksien luovutusketjut voivat olla pitkiä, jolloin virheen seuraukset ja vahinkojen laajuus voivat yllättää.

Tässä blogitekstissä käymme tarkemmin läpi keskeisiä näkökulmia, jotka auttavat arvioimaan, miten back-to-back-periaatetta kannattaa soveltaa käytännössä.

Mitä alihankkijalta ostetaan?

Olennaisen tärkeää on tunnistaa, miten alihankinnan tyyppi vaikuttaa back-to-back-periaatteen soveltamiseen. Seuraavat esimerkit kuvaavat sitä laajaa kirjoa, jota alihankinta voi pitää sisällään:

Kokonaisvastuullinen toimitus: Jos alihankkija vastaa kokonaisvaltaisesti tietystä osuudesta ja sen lopputuloksesta, pääsopimuksen ehdot on yleensä tarpeen heijastaa laajamittaisesti alihankkijalle. Toisaalta jos alihankkijan toimittama kokonaisuus on vain osa laajempaa kokonaisuutta, jonka pääsopimuksen osapuoli sitoutuu toimittamaan asiakkaalle, ehtoja on välttämätöntä jossain määrin sovittaa alihankkijan osuuteen sopivaksi.
Resurssivuokraus: Jos alihankkija tarjoaa ainoastaan yksittäisiä henkilöresursseja, jotka työskentelevät osana pääsopimuksen osapuolen tiimiä, alihankkijan ei voida olettaa ottavan vastuulleen pääsopimuksen velvoitteita täysimääräisesti. Näissä tapauksissa olennaisia ovat esimerkiksi henkilöiden osaamista ja kokemusta koskevat vaatimukset sekä henkilöiden oikea-aikainen saatavuus ja pysyvyys hankkeessa.
Vakiotuotteet: Alihankinta voi pitää sisällään myös vakiomuotoisten tuotteiden tai materiaalien ostamista alihankkijalta. Esimerkiksi IT-hankkeissa saatetaan toimittaa vakiomuotoisia ohjelmistotuotteita. Voidaan pohtia, onko tällöin lainkaan kyse alihankinnasta sanan varsinaisessa merkityksessä. Perinteiset alihankinnan pelisäännöt ja back-to-back-periaate eivät välttämättä sovellu tällaisiin tilanteisiin, vaan tapauskohtaisesti on harkittava, miten alihankintasopimuksen ja pääsopimuksen yhteensopivuus varmistetaan. Joissain tapauksissa voi olla päinvastoin tarpeen toteuttaa tämä niin, että alihankkijan soveltamat vakioehdot ja kuvaukset heijastetaan pääsopimukseen, ja asiakas hyväksyy nämä itseään sitoviksi (ns. flow up -ehdot).
Ulkopuolinen toimija: Erilaisia alihankintatyyppejä on monia, ja neljäntenä esimerkkinä voidaan mainita tilanteet, joissa alihankkija toimii käytännössä ulkopuolisena toimijana, jonka suorituksen pääsopimuksen osapuoli hankkii asiakkaan käyttöön asiakkaan nimenomaisesta toimeksiannosta. Pääsopimuksen osapuolen rooli saattaa olla lähinnä alihankkijoiden kilpailuttaminen ja suoritusten läpilaskuttaminen asiakkaalta. Näissä tilanteissa on arvioitava tapauskohtaisesti, missä laajuudessa pääsopimuksen osapuolella on mahdollisuus ottaa vastuuta alihankkijan toiminnasta, ja sopia toimintamallit ja sopimuskäytännöt läpinäkyvästi sekä asiakkaan että alihankkijan kanssa.

Avainalueet, joissa back-to-back on erityisen tärkeä

Ensimmäinen vaihe alihankintaa suunniteltaessa on tarkistaa, missä määrin alihankinta on ylipäätään sallittua pääsopimuksen puitteissa. Jos alihankinta on mahdollista, on luonnollisesti tärkeää varmistua siitä, että alihankkijan kanssa sovitut sisältöä, laatua ja aikataulua koskevat vaatimukset ovat linjassa pääsopimuksessa sovittujen vaatimusten kanssa.

Back-to-back-periaatteen näkökulmasta on lisäksi syytä kiinnittää huomiota erityisesti näihin sopimusehtoihin:

Immateriaalioikeudet: Jos asiakkaalle on luvattu tietynlaajuinen käyttöoikeus tai immateriaalioikeuksien täysimääräinen luovutus, alihankintasopimuksessa on välttämätöntä sopia yhdenmukaisista ehdoista, joilla alihankkija luovuttaa vastaavat oikeudet pääsopimuksen osapuolelle edelleen luovutettavaksi. Myös oikeuksien siirtymishetkellä ja voimassaoloajalla on merkitystä: esimerkiksi jos asiakkaan kanssa on sovittu, että oikeudet siirtyvät asiakkaalle tuotoksen syntyhetkellä, alihankkijan kanssa ei välttämättä voida sopia, että oikeudet siirtyvät vasta maksuhetkellä.
Maksuehdot: Pääsopimuksen osapuolen intressissä on tyypillisesti soveltaa ns. pay when paid -periaatetta, jonka mukaisesti alihankkijalla olisi oikeus saada maksu vasta sen jälkeen, kun pääsopimuksen osapuoli on saanut vastaavan maksusuorituksen asiakkaalta. Tällainen ehto mitigoi pääsopimuksen osapuolen riskiä kassavirtaongelmista ja siirtää riskiä asiakkaan maksuongelmista alihankkijalle. Toisaalta alihankkijan näkökulmasta tämä voi olla ankara malli, koska asiakkaan maksun viivästyminen voi johtua myös alihankkijasta riippumattomista seikoista.
Tietosuoja ja tietoturva: Jos alihankkija käsittelee loppuasiakkaan henkilötietoja ja/tai muita tietoja, tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat ehdot on tyypillisesti tarpeen heijastaa sellaisenaan alihankkijalle. Tämäkään periaate ei kuitenkaan ole mustavalkoinen: esimerkiksi henkilöresursseja vuokrattaessa alihankintayritys ei välttämättä toimi henkilötietojen käsittelijänä, jos ainoastaan yksittäisellä henkilöresurssilla on pääsy tietoihin, ja kyseinen henkilö rinnastuu operatiivisesti pääsopimuksen osapuolen työntekijöihin.
Sopimussakot ja vahingonkorvaukset: Sopimussakkojen toimintalogiikka on tyypillisesti selkeä: jos tapahtuu asia X, maksetaan sopimussakko Y. Jos alihankkija aiheuttaa asian X, velvoitteen maksaa sopimussakko Y on luontevaa olla alihankkijalla. Sopimussakkoja haastavampaa on arvioida, missä määrin alihankkijalta voidaan edellyttää yhtäläisiä vahingonkorvausehtoja kuin mitä pääsopimuksessa on sovittu. Jos pääsopimuksessa on sovittu vahingonkorvausvastuun ylärajasta, yläraja on tyypillisesti suhteutettu koko toimituskokonaisuuden arvoon. Jos alihankkija toimittaa vain osan koko toimituksesta, vastaavan vahingonkorvausvastuun heijastaminen täysimääräisesti alihankkijalle voi olla hankalaa. Toisaalta jos alihankkijan vastuun enimmäismäärä suhteutetaan alihankkijan toimitusosuuden arvoon, saattaa pääsopimuksen osapuoli joutua maksamaan alihankkijan rikkomuksesta asiakkaalle suuremman korvauksen, kuin mitä alihankkijalta voidaan periä.
Irtisanomisehdot: Alihankintasopimusta laadittaessa ei tule unohtaa, että myös sopimuksen voimassaoloa ja irtisanomista koskevilla ehdoilla on keskeinen merkitys pääsopimuksen osapuolen riskienhallinnan näkökulmasta. Jos alihankkijalla on oikeus irtisanoa alihankintasopimus kesken pääsopimuksen voimassaoloajan, pystyykö pääsopimuksen osapuoli löytämään riittävän nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin korvaavan alihankkijan? Onko alihankkijan vaihtaminen ylipäätään sallittua ilman asiakkaan erillistä suostumusta? Vai onko alihankkija niin kriittinen, että korvaavaa alihankkijaa ei ole löydettävissä? Jos erilaisia skenaarioita ei ole mietitty etukäteen, riskinä on, että pääsopimuksen osapuoli joutuu sopimusrikkomukseen asiakkaan suuntaan, jos alihankkija ei ole enää käytettävissä.

Lopuksi

Huolimattomasti laadittu alihankintasopimus voi aiheuttaa merkittäviä riskejä sopimusosapuolille. Alihankintasopimusta laadittaessa on tärkeää ensinnäkin ymmärtää alihankkijan rooli suhteessa koko toimitukseen, ja toiseksi varmistaa back-to-back periaatteen toteuttaminen sopimusketjussa tarvittavassa laajuudessa.

Huolellisestikin laadittuun alihankintasopimukseen voi luonnollisesti jäädä riskejä, sillä lopulliseen riskinjakoon vaikuttavat osapuolten neuvottelutasapaino ja tapauskohtaiset olosuhteet. Keskeistä on joka tapauksessa tunnistaa ja ymmärtää mahdolliset riskit, jotta voidaan tehdä harkittu päätös siitä, ovatko riskit hallittavissa ja hyväksyttävissä.

Nainen hymyilee ruskea tiiliseinä taustallaan. Hänellä on valkoinen paita ja pitkät ruskeat hiukset. Ilmapiiri on iloinen. Kuvassa Legal Folksin Counsel Katri Aarnio.