EU:n datasäädös (Data Act) tuli sovellettavaksi 12.9.2025 ja toi mukanaan uusia velvoitteita palveluntarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi. Tavoitteena on estää niin sanottu vendor lock-in ja pakottaa pilvipalveluntarjoajat kilpailemaan palvelun laadulla ja hinnoittelulla sen sijaan, että asiakas jäisi palveluun kiinni teknisten tai sopimuksellisten esteiden vuoksi.
Datasäädös edellyttää, että pilvipalvelujen tarjoajat mahdollistavat palvelun vaihtamisen enintään kahden kuukauden irtisanomisajalla. Sääntely koskee mm. IaaS-, PaaS- ja SaaS-palveluita.
Uudistus osuu kuitenkin suoraan monien SaaS-yritysten liiketoimintamallin ytimeen. Monet SaaS-palvelut myydään määräaikaisina, usein vuoden tai useamman vuoden sopimuksina, ja liiketoiminta perustuu vuosimaksuihin (annual recurring revenue, ARR). Palveluntarjoajat hinnoittelevat tyypillisesti edullisemman kuukausihinnan asiakkaalle, joka sitoutuu vuositason laskutukseen. Datasäädöksen mahdollistama palveluntarjoajan vaihto kesken sopimuskauden herättää siksi kysymyksiä määräaikaisen sopimuksen sitovuudesta.
Oikeuttaako datasäädös irtisanomaan määräaikaisen SaaS-sopimuksen kesken sopimuskauden?
Datasäädös ei luo yleistä, täysin vapaata ja seuraamuksetonta irtisanomisoikeutta kaikkiin tilanteisiin. Se kuitenkin antaa asiakkaalle oikeuden vaihtaa palveluntarjoajaa tai siirtyä omaan ratkaisuun enintään kahden kuukauden irtisanomisajalla (ja yleensä yhden kuukauden siirtymäajalla) rajoitetuin kustannuksin – myös kesken määräaikaisen sopimuskauden, kun kyse on datasäädöksen soveltamisalaan kuuluvasta pilvipalvelusta. Käytännössä lopputulos on hyvin lähellä “vapaata irtisanomisoikeutta” juuri siinä tilanteessa, joka on asiakkaalle merkityksellisin: kun tämä haluaa vaihtaa toimittajaa ja viedä datansa mukanaan.
Vaihtoprosessin aikana aikaisemman palveluntarjoajan tulee jatkaa palvelun toimittamista ja avustaa datan siirrossa. Kun vaihto on tehty, sopimus ja asiakkaan maksuvelvoite päättyvät. Sopimus päättyy siis yleensä kolmen kuukauden kuluttua asiakkaan vaihtoilmoituksesta, koska irtisanomisaika on kaksi kuukautta ja siirtymäaika pääsääntöisesti yhden kuukauden.
Voiko SaaS-palveluntarjoaja periä maksun sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta tai siirrossa avustamisesta?
Datasäädös mahdollistaa rajoitetusti kahdenlaiset maksut, joita palveluntarjoaja voi periä vaihtoprosessin yhteydessä: siirtomaksut ja seuraamusmaksut määräaikaisen sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta.
Siirtymäkaudella 12.1.2027 saakka datasäädös mahdollistaa sen, että palveluntarjoaja voi veloittaa palvelun vaihdosta suoriin ja perusteltavissa oleviin kustannuksiin perustuvia maksuja. 12.1.2027 jälkeen switching-maksut kielletään kokonaan: asiakasta ei saa laskuttaa datan siirtämisestä toiseen pilvipalveluun tai omaan ympäristöön siltä osin kuin kyse on datasäädöksen minimivelvoitteista. Siirtymäajan jälkeenkin datasäädös antaa asiakkaalle mahdollisuuden ostaa minimivelvoitteiden ylittäviä lisäpalveluja ja palveluntarjoaja voi veloittaa niistä, kun ne suoritetaan asiakkaan pyynnöstä ja asiakas hyväksyy niiden hinnan etukäteen.
Datasäädös mahdollistaa myös sen, että SaaS-palveluntarjoaja voi sisällyttää sopimukseen “oikeasuhteisen” seuraamusmaksun sopimuksen irtisanomisesta kesken määräaikaisen sopimuskauden. Tieto tällaisesta seuraamusmaksusta on annettava asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä.
Datasäädös ei määrittele, mitä “oikeasuhteinen” tarkoittaa, mutta käytännössä seuraamusmaksun on oltava suhteessa palveluntarjoajalle aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin (esim. investoinnit, jotka on tehty sopimuskauden pituuden perusteella, tai palvelun käyttöönottoon liittyvät panostukset). Seuraamusmaksua ei saa käyttää piilossa olevana switching-maksuna eli keinona estää vaihtaminen tekemällä siitä taloudellisesti hankalaa.
Toimittajan näkökulmasta on pohdittava, mitä kustannuksia syntyy nimenomaan siitä, että sopimus päättyy aiemmin kuin oli odotettu, ja ovatko seuraamusmaksut mitoitettu näiden kustannusten mukaan, vai tavoittelevatko ne enemmänkin asiakkaan lukitsemista? Jos jälkimmäinen, niin kyseessä on todennäköisesti datasäädöksen valossa riskialtis malli.
Mitä sopimusvelvoitteita datasäädös asettaa SaaS-palveluntarjoajille?
Datasäädös edellyttää SaaS-palveluntarjoajia sisällyttämään palvelun vaihtamiseen liittyvät sopimusehdot osaksi palvelusopimustaan. Sopimusten päivittämisessä SaaS-palveluntarjoajat voivat halutessaan hyödyntää komission 19.11.2025 julkaisemia mallisopimuslausekkeita. Mallilausekkeiden käyttö on vapaaehtoista ja komission tavoitteena on tukea osapuolia täyttämään datasäädöksen vaatimukset yhdenmukaisella tavalla.
On hyvä huomioida, että komissio julkaisi 19.11.2025 Digital Omnibus -asetusehdotuksen, jossa esitetään kevennyksiä pilvipalvelun vaihdon velvoitteisiin pienille palveluntarjoajille sekä räätälöidyille palveluille. Lievennykset koskisivat sopimuksia, jotka on solmittu ennen 12.9.2025. Kyseessä on vasta komission ehdotus, joten lopullinen sisältö voi vielä muuttua.
Mitä kannattaa tehdä nyt?
Palvelusopimukset tulee päivittää sisällyttämällä niihin palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvät datasäädöksen edellyttämät sopimusehdot.
SaaS-palveluntarjoajan on hyvä harkita, kannattaako palvelusopimukseen sisällyttää seuraamusmaksu määräaikaisen sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta.
Pitemmällä tähtäimellä toimittajan kannattaa miettiä liiketoimintamalliaan uusiksi siltä varalta, että asiakkaan on jatkossa helpompi – ja halvempi – siirtyä kilpailijalle. SaaS-palveluntarjoajan näkökulmasta ansainnan painopiste siirtyy entistä selvemmin palvelun arvoon, asiakaskokemukseen ja jatkuvaan tyytyväisyyteen.
Olemme perehtyneet datasäädöksen vaatimuksiin ja tukeneet SaaS-sopimusehtojen päivittämistä niiden mukaisiksi. Jos kaipaat sparrausta tai käytännön apua omien sopimusehtojesi päivittämiseen tai palvelun switching-oikeuden käyttämiseen, sopimustiimimme on apunasi.
Lila Kallio Counsel lila.kallio@legalfolks.fi
+358 41 465 1365
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
EU:n datasäädöksen (Data Act) soveltaminen alkaa 12.9.2025.
Datasäädöksellä mahdollistetaan datan arvon oikeudenmukainen jakautuminen vahvistamalla selkeät ja oikeudenmukaiset säännöt dataan pääsylle ja sen käytölle Euroopan datataloudessa. Datasäädöksellä mm. parannetaan datan tuottamiseen osallistuvien yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuutta, edesautetaan tasapuolista datan yhteiskäyttöä sekä luodaan puitteet sille, että asiakkaat voivat tosiasiallisesti vaihtaa datankäsittelypalvelujen tarjoajaa EU:n pilvipalvelumarkkinoiden avaamiseksi. Datasäädös täydentää datahallintosäädöstä, jota alettiin soveltaa syyskuussa 2023.
Datasäädös soveltuu internetverkkoon liitettyihin tuotteisiin (esineiden internet, Internet of Things, IoT) ja niihin liittyviin palveluihin ja niiden generoimaan ja keräämään dataan. Tämän ohella datasäädös soveltuu datankäsittelypalveluihin (esim. IaaS, SaaS ja PaaS).
Tässä blogikirjoituksessa avaamme säädöksen keskeiset velvoitteet ja vaikutukset.
Mitkä ovat datasäädöksen velvoitteet laitevalmistajille?
Sääntelyä sovelletaan verkkoon liitettyihin tuotteisiin ja niihin liittyviin palveluihin, jotka on saatettu markkinoille 12.11.2026 jälkeen.
Säädöksen keskeinen lähtökohta on, että laitteiden tuottama data kuuluu ensisijaisesti käyttäjälle. Tämä merkitsee huomattavaa muutosta niille valmistajille, jotka ovat tottuneet pitämään datan hallinnan kilpailuetunaan. Säädöksen mukaan verkkoon liitetyt laitteet on suunniteltava ja valmistettava siten, että laitteen data ja siihen liittyvän palvelun data, ovat suoraan käyttäjän saatavilla helposti, turvallisesti ja maksutta, kattavassa, jäsennellyssä, yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa muodossa. Sanottu koskee myös metadataa silloin kuin se on saatavissa, ja joka on tarpeen laitteeseen sisältyvän datan tulkitsemiseksi ja käyttämiseksi. Jatkossa valmistajan on tarjottava tekniset ratkaisut, joiden avulla käyttäjä voi saada datan itselleen ja jakaa sen kolmannelle osapuolelle, kuten esimerkiksi huoltopalvelu- tai analytiikkayritykselle. Tämä kolmas osapuoli voi käyttää käyttäjältä vastaanottamaansa tai tämän pyynnöstä välitettyä dataa vain käyttäjän kanssa sovittuihin tarkoituksiin ja käyttäjän kanssa sovituin ehdoin. Datasäädöksen mukaan laitevalmistajien ja palveluntarjoajien on jo suunnitteluvaiheessa varmistettava, että laitteet keräävät ja tallentavat dataa niin, että käyttäjä voi päästä dataan helposti käsiksi.
Datan luovuttamisvelvoite koskee jalostamatonta dataa eli datan jatkokäsittelyn, rikastamisen ja siitä tehtyjen päätelmien tulokset eivät ole luovutusvelvoitteen piirissä. Datan haltijan mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta dataa esimerkiksi liikesalaisuuksiin tai tuoteturvallisuuteen vedoten on rajallinen. Liikesalaisuuden rajat eivät ole aina yksiselitteiset ja datasäädöksen myötä voi tulla mielenkiintoisia rajanvetoja. Myös osapuolten väliset erimielisyydet ja jopa riitaisuudet voivat lisääntyä liikesalaisuuksien rajoja määriteltäessä.
Jatkossa datan haltija voi käyttää tai luovuttaa dataa ainoastaan käyttäjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Mikäli esimerkiksi laitteen valmistaja haluaa siis käyttää dataa vaikkapa omaan tuotekehitykseensä tai myydä dataa jollekin kolmannelle taholle, siitä pitää erikseen sopia laitteen käyttäjän kanssa.
Mitkä ovat datasäädöksen velvoitteet datankäsittelypalvelun tarjoajille?
Datan saataville asettamiseen liittyvää sääntelyä sovelletaan 12.9.2025 alkaen.
Datankäsittelypalvelun, tuttavallisimmin pilvipalvelun, käsite on laaja ja kattaa nykypäivänä suuren osan IT-palveluista, koska tähän lukeutuu myös mm. SaaS-palvelut. Siirtyminen pilvipalvelusta toiseen pilvipalveluun helpottuu, koska pilvipalveluntarjoajien on helpotettava palvelun vaihtamista ja datan siirtämistä palvelusta toiseen. Tämä vähentää niin sanottua toimittajalukkoa ja pakottaa pilvipalveluntarjoajat kilpailemaan palvelun laadulla ja hinnoittelulla sen sijaan, että asiakas jäisi kiinni teknisiin tai sopimuksellisiin esteisiin. Siirtymävaiheessa palveluntarjoajat voivat periä siirtomaksuja, mutta niiden on oltava kohtuullisia ja alenevia, ja lopulta, 12.1.2027 alkaen, siirron on oltava maksutonta.
Pilvipalveluntarjoajan asiakassopimukseen on jatkossa sisällytettävä tiettyjä pakollisia ehtoja. Pakollisia sopimusehtoja laadittaessa on samalla otettava huomioon datasäädöksen yksityiskohtaiset säännöt epäoikeudenmukaisista sopimusehdoista koskien datan käyttöön ja pääsyyn liittyviä yksipuolisia sopimusehtoja. Sääntöjen mukaan yrityksen toiselle yritykselle asettamat velvoitteet eivät sido jälkimmäistä yritystä, jos sopimusvelvoitteet ovat epäoikeudenmukaisia. Datasäädös määrittää, mitä tässä yhteydessä pidetään epäoikeudenmukaisena ja yksipuolisesti asetettuna sopimusehtona.
Kaikkien pilvipalveluntarjoajien on syytä käydä läpi omat sopimusehtonsa ja päivittää ne datasäädöksen mukaisiksi. Vastaavasti pilvipalvelun ostajien kannattaa olla hereillä ja tarkistaa, että sopimukset ovat linjassa datasäädöksen heille tarjoamien oikeuksien kanssa.
Lopuksi?
Mikäli data sisältää henkilötietoja, sovelletaan niiden käsittelyyn henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä, kuten EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR). Verkkoon liitettyjen tuotteiden valmistajien ja tarjoajien on keskeistä identifioida, mikä data on henkilötietoa ja mikä ei sekä henkilötietojen osalta toteutettava datasäädöksen ohella myös tietosuoja-asetuksen velvoitteet, koska tietosuoja-asetus on ensisijainen suhteessa datasäädökseen.
Auttaakseen yrityksiä selviytymään näistä uusista säännöistä Euroopan komissio tulee julkaisemaan hyvinkin yksityiskohtaiset ei-sitovat mallisopimusehdot, joilla autetaan yrityksiä tekemään oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja syrjimättömiä datan yhteiskäyttösopimuksia. Näissä ehdoissa annetaan myös ohjeita kohtuullisesta korvauksesta ja liikesalaisuuksien suojaamisesta. Komissio tulee julkaisemaan myös ei-sitovia vakiosopimuslausekkeita pilvipalvelujen käyttäjien ja tarjoajien välisiin pilvipalvelusopimuksiin. Aika tulee näyttämään, miten yritykset ottavat vastaan nämä mallisopimuslausekkeet ja sen, aletaanko niitä soveltamaan käytännössä laajemminkin vai laativatko yritykset itsenäisesti omat täysin omaan tarkoitukseensa parhaiten soveltuvat sopimusehdot, jotka ovat linjassa datasäädöksen kanssa. Erilaisten sopimusehtojen markkinakäytäntöihin mallisopimuslausekkeilla tulee arviomme mukaan olemaan kuitenkin varmasti vaikutusta.
Teknologiatiimimme avustaa mielellään myös datasäädökseen liittyvissä kysymyksissä.
Osmo Lipponen
Senior Counsel
050 439 1899
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
EU:n digisääntely on viime vuosina kokenut mittavan murroksen. Uutta lainsäädäntöä on tullut nopealla tahdilla niin verkkopalvelujen, tekoälyn, datan käytön kuin kyberturvallisuudenkin osalta. Eikä tahti näytä hidastuvan – uusia velvoitteita on tulossa sovellettavaksi myös lähitulevaisuudessa.
Koostimme alle tilannekatsauksen siitä, mitä digisääntelyn kentällä on hiljattain tapahtunut ja millaisia uusia velvoitteita on näköpiirissä.
Suuret verkkoalustat piinapenkissä
EU:n digipalvelusäädös (DSA) astui voimaan vaiheittain vuosina 2023–2024, ja se velvoittaa laajasti erilaisia digipalvelualustoja muun muassa puuttumaan laittomaan sisältöön ja parantamaan läpinäkyvyyttä suhteessa käyttäjiin. Komissio ja kansalliset valvojat ovat jo käynnistäneet ensimmäisiä valvontatoimia: esimerkiksi X:ää tutkitaan mahdollisista rikkomuksista käyttäjiä manipuloiviin käytäntöihin ja mainonnan läpinäkyvyyteen liittyen.
Ns. portinvartijoina toimivat erittäin suuret verkkoalustat ovat joutuneet päivittämään käytäntöjään toukokuusta 2023 alkaen myös EU:n digimarkkinasäädöksen (DMA) myötä. Digimarkkinasäädöksellä on pyritty parantamaan kilpailua ja läpinäkyvyyttä suurten teknologia-alustojen ekosysteemeissä. Huhtikuussa 2025 Euroopan komissio langetti ensimmäiset sakot digimarkkinasäädöksen puitteissa. Apple sai 500 miljoonan euron seuraamuksen App Storessa asetetuista rajoituksista, joiden myötä sovelluskehittäjät eivät voineet riittävästi hyödyntää vaihtoehtoisia jakelualustoja. Metalle määrättiin 200 miljoonan euron sakko sen soveltamasta ”consent or pay” -mallista, joka edellytti Facebookin ja Instagramin käyttäjiltä maksua vastineeksi rajatummasta henkilötietojen käsittelystä.
Kohti riskiperustaista tekoälysääntelyä
Tekoälyhypen ollessa kuumimmillaan EU:n tekoälysäädöksen (AI Act) ensimmäiset velvoitteet alkoivat soveltua helmikuussa 2025. Kaikkien kielletyn riskiluokan tekoälyjärjestelmien kehittäminen, tarjoaminen ja käyttö on tullut lopettaa. Organisaatiot ovat lisäksi joutuneet pohtimaan, millaisilla koulutuksilla ja muilla toimenpiteillä ne täyttävät velvoitteensa varmistaa riittävä tekoälylukutaito.
Avoimeksi jääneiden kysymysten selventämiseksi komissio julkaisi alkuvuodesta 2025 ei-sitovaa ohjeistusta mm. tekoälyjärjestelmän määritelmästä, kielletyistä tekoälykäytännöistä sekä tekoälylukutaitoa koskevasta velvoitteesta. Pian ollaan taas uuden äärellä, kun muut tekoälysäädöksen velvoitteet tulevat asteittain sovellettaviksi vuosien 2025–2027 aikana. Erityisesti korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevat velvoitteet tulevat vaikuttamaan sekä tarjoajien että käyttöönottajien toimintaan.
Reiluja pelisääntöjä datamarkkinoille
Datan saadessa yhä keskeisempää merkitystä yhteiskunnassa EU on pyrkinyt mahdollistamaan datan vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla eri toimijoiden välillä. Keskeinen sääntelyhanke tämän strategian tukemiseksi on datasäädös (Data Act), jonka velvoitteista suurinta osaa aletaan soveltaa 12.9.2025 alkaen. Sääntelyn kohteena ovat erityisesti verkkoon kytketyt laitteet (IoT), joiden käyttäjille on jatkossa annettava pääsy laitteen tuottamaan dataan. Datasäädös myös kieltää kohtuuttomien dataan liittyvien sopimusehtojen soveltamisen, jos ne on asetettu yksipuolisesti toiselle yritykselle.
Datasäädös tulee vaikuttamaan myös pilvipalveluihin, ja ”vendor lock-in” -tilanteiden odotetaan jäävän sen myötä pitkälti historiaan. Pian esimerkiksi pilvipalvelun vaihtamista rajoittavat vaihtomaksut poistuvat asteittain, pilvipalveluntarjoajilla on velvollisuus avustaa palvelun vaihtamisessa, ja asiakkailla on oikeus irtisanoa pilvipalvelu kahden kuukauden irtisanomisajalla. Lähitulevaisuus näyttää, millaisiksi tarkemmat sopimuskäytännöt muodostuvat ja millaisia vaikutuksia datasäädöksen velvoitteilla on esimerkiksi pilvipalveluiden hinnoitteluun.
Kyberturvauhkiin varautumista sääntelyllä
Pitkään odotetun NIS2-direktiivin velvoitteet tulivat voimaan 8.4.2025, kun ne saatiin viimein toimeenpantua kansallisesti kyberturvallisuuslailla. Yhteiskunnan kriittisillä toimialoilla on kyberuhkien kasvaessa nyt myös lakisääteisesti velvoitteita hallita kyberturvallisuusriskejä sekä ilmoittaa merkittävistä tietoturvapoikkeamista viranomaisille. Uusi kyberturvallisuussääntely ei lopu kyberturvallisuuslakiin, sillä lähivuosina uusia vaatimuksia seuraa myös kyberkestävyyssäädöksestä (CRA). Se tulee vaikuttamaan digitaalisen elementin sisältäviin laitteisiin ja ohjelmistoihin, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti liitettävissä toiseen laitteeseen tai verkkoon. Soveltamisalaan kuuluvilla toimijoilla on kuitenkin vielä aikaa varautua velvoitteisiin, sillä haavoittuvuuksista ilmoittamista koskevia velvoitteita aletaan soveltaa 11.9.2026 ja tuotteen tietoturvaominaisuuksia koskevia vaatimuksia aletaan soveltaa 11.12.2027.
Tietoturvauhkiin on vastattu myös toimialakohtaisella sääntelyllä. Erityisesti 17.1.2025 alkaen sovellettavaksi tullut asetus finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä (DORA) on vaikuttanut laajasti niin finanssialan toimijoihin kuin myös finanssialalle palveluita tuottaviin IT-palveluntarjoajiin. Alkuvuodesta nähtiin sopimuspäivitysrupeama, kun DORAn vaatimuksia neuvoteltiin osaksi finanssialan toimijoiden ja IT-palveluntarjoajien välisiä sopimuksia. Komissio on myös ehtinyt luonnostella ja julkaista useita teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään DORAn vaatimuksia. Tällä hetkellä valvontaviranomaiset keskittyvät kriittisyysarviointien tekemiseen, joiden tavoitteena on nimetä ne kriittiset IT-palveluntarjoajat, jotka tulevat suoraan viranomaisvalvonnan piiriin. Nimitysten odotetaan tulevan voimaan syksyllä 2025.
Miltä tulevaisuus näyttää?
EU:n digisääntelykehys on muutamassa vuodessa muuttunut laajaksi kokonaisuudeksi, jolla on todellista vaikutusta yritysten arkeen. Uudistusten laajuus ja nopea toimeenpano ovat herättäneet monissa organisaatioissa tarpeen tarkistaa prosesseja, sopimuksia ja teknisiä ratkaisuja – eikä hengähdystaukoa ole näköpiirissä. Komissio ja kansalliset viranomaiset ovat osoittaneet myös valmiutensa tarttua epäkohtiin, ja valvonnan voidaan odottaa ulottuvan vähitellen myös suurten toimijoiden ulkopuolelle.
Organisaatioille tämä tarkoittaa ennen kaikkea tarvetta pysyä hereillä. Uusi sääntely ei ole vain hallinnollinen velvoite, vaan usein myös strateginen kysymys: miten rakentaa palveluita, jotka ovat paitsi käyttäjälähtöisiä ja kilpailukykyisiä, myös regulaatiovaatimusten mukaisia? Vaikka sääntelyn määrä voi tuntua kuormittavalta, se tarjoaa myös mahdollisuuden erottautua. Ne toimijat, jotka tarttuvat ajoissa sääntelyn tuomiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin, voivat kääntää uudet velvoitteet myös kilpailueduksi.
Sääntelyn kiristyessä selkeä suunta ja käytännönläheinen tulkinta ovat tärkeämpiä kuin koskaan – tuemme asiakkaitamme molemmissa.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.