Tekoäly on monessa organisaatiossa arkipäivää. Osassa yrityksistä implementoidaan jo johdonmukaisesti tekoälystrategiaa, ja osa on matkalla vasta alkuvaiheessa. Todellisuus on kuitenkin se, että monissa organisaatioissa tekoälyä hyödynnetään laajasti eri toiminnoissa joko yrityksen valitsemilla työkaluilla tai henkilöstön itse käyttöönottamilla versioilla.
Moni yritys on tilanteessa, jossa yhtenäistä ohjeistusta tekoälyn käyttämisestä ei ole ehditty rakentamaan. Toisinaan ohjeistusta on olemassa, mutta se on laadittu ennen kuin EU:n tekoälyasetuksen vaatimukset ovat tulleet ajankohtaisiksi. Viimeistään nyt on oikea hetki varmistaa, että yrityksen omat tekoälykäytännöt ja osaaminen ovat ajan tasalla. Tämä on kriittistä myös sen varmistamiseksi, että henkilöstöllä on tekoälyasetuksen edellyttämä riittävä tekoälylukutaito.
Mihin tekoälyohjeistusta tarvitaan?
Tekoälyohjeistus ei ole pelkkä muodollisuus, vaan käytännön väline, jolla yritys varmistaa tekoälyn vastuullisen ja turvallisen hyödyntämisen. Se on samalla keino vastata uusiin sääntelyvaatimuksiin ja luoda edellytykset tehokkaalle innovoinnille.
Tekoälylukutaidon varmistaminen: Ensinnäkin ohjeistus tukee tekoälyasetuksen edellyttämää riittävää tekoälylukutaitoa. Helmikuusta 2025 alkaen jokaisella tekoälyä hyödyntävällä organisaatiolla on ollut velvollisuus parhaansa mukaan huolehtia siitä, että henkilöstöllä on riittävä ymmärrys tekoälyn riskeistä, mahdollisuuksista ja sen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Hyvin laadittu tekoälyohjeistus on keskeinen osa tätä organisatorista ja koulutuksellista velvoitetta. Euroopan komissio on myös vihjannut, että tekoälyasetuksen rikkomistilanteissa sanktioita ja muita seuraamuksia voidaan todennäköisemmin määrätä, jos tekoälylukutaitovelvoitetta on laiminlyöty.
Kannustava vaikutus: Selkeät pelisäännöt rohkaisevat henkilöstöä käyttämään tekoälyä. Kun työntekijöillä on varmuus siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, tekoälyn käyttö muuttuu varovaisesta kokeilusta suunnitelmalliseksi toiminnan kehittämiseksi. Ohjeistus luo turvaa, joka kannustaa kokeilemaan ja löytämään uusia tapoja tehostaa työtä ilman pelkoa siitä, että tekoälyn käyttö voisi vahingossa johtaa sopimus- tai sääntelyvelvoitteiden rikkomiseen tai muiden riskien realisoitumiseen. Näin ohjeistus toimii paitsi riskienhallinnan myös innovoinnin välineenä.
Piilokäytön hallinta: Tekoälyohjeistus auttaa tunnistamaan ja hallitsemaan piilokäyttöä ja varjo-IT:tä. Monessa organisaatiossa tekoälytyökalut ovat tulleet käyttöön työntekijöiden omatoimisesti valitsemien sovellusten kautta. Kun käyttöä ei tunnisteta, sen riskejä ei voida myöskään hallita. Ohjeistus tekee tekoälyn käytön näkyväksi ja mahdollistaa henkilöstön ohjeistamisen myös sellaisten työkalujen osalta, joita työntekijät ottavat omatoimisesti käyttöön ilman erillistä hyväksyntää. Sen sijaan tekoälyn yksiselitteinen kieltäminen ei välttämättä vähennä riskejä – vaan päinvastoin – sillä tällöin henkilöstöä ei voida luontevasti ohjeistaa tarkemmista toimintamalleista.
Liikesalaisuuksien ja henkilötietojen suojaaminen: Yksi tekoälyohjeistuksen tärkeimmistä tehtävistä on luoda selkeät rajat sille, miten liikesalaisuuksia ja henkilötietoja saa hyödyntää tekoälyn yhteydessä. Kun työntekijä syöttää tekoälytyökaluun asiakasdataa, sisäisiä suunnitelmia tai henkilötietoja, voi seurauksena olla tietojen leviäminen organisaation kontrollin ulkopuolelle. Ohjeistus määrittää käytännön säännöt sille, mitä tietoa saa käyttää, millä ehdoilla ja missä ympäristöissä. Näin se suojaa sekä yrityksen että sen sidosryhmien intressejä.
Tekoälysäädöksen vaatimusten toteuttaminen: Tekoälyohjeistus auttaa jalkauttamaan tekoälysääntelyn edellyttämät toimintamallit ja rajoitukset organisaatioon. Tekoälyasetus asettaa erityisesti suuririskisten käyttötapausten osalta velvoitteita esimerkiksi datan hallinnasta, lokitietojen säilyttämisestä sekä käytön seurannasta ja valvonnasta. Pelkkä tieto velvoitteista ei riitä, vaan ne on vietävä käytäntöön siten, että ne näkyvät päivittäisissä prosesseissa ja päätöksenteossa. Ohjeistus toimii tässä sillanrakentajana juridiikan ja käytännön työn välillä.
Luottamuksen rakentaminen sidosryhmiin: Tekoälyohjeistus on myös viesti ulospäin. Kun yritys pystyy osoittamaan, että tekoälyä käytetään harkitusti ja vastuullisesti, se rakentaa luottamusta asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja viranomaisiin. Luottamus puolestaan vahvistaa yrityksen mainetta ja erottaa sen positiivisesti kilpailijoista. Tekoälyohjeistus on siten yhtä aikaa riskienhallintatyökalu, koulutusväline ja strateginen viesti vastuullisesta toiminnasta.
Tekoälyohjeistus on investointi kestävään tulevaisuuteen
Tekoälyn hyödyntäminen tuo mukanaan uudenlaisia riskejä, mutta myös valtavasti mahdollisuuksia. Selkeä tekoälyohjeistus auttaa tekemään tekoälystä aidosti liiketoiminnan vahvuuden, sillä se mahdollistaa uudenlaisen innovoinnin varmistaen samalla, että riskit hallitaan asianmukaisesti.
Olipa tekoäly olennainen osa yrityksen arkea tai vasta kokeilun tasolla, nyt on oikea aika varmistaa, että ohjeistus ja koulutus ovat ajan tasalla.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
EU:n digisääntely on viime vuosina kokenut mittavan murroksen. Uutta lainsäädäntöä on tullut nopealla tahdilla niin verkkopalvelujen, tekoälyn, datan käytön kuin kyberturvallisuudenkin osalta. Eikä tahti näytä hidastuvan – uusia velvoitteita on tulossa sovellettavaksi myös lähitulevaisuudessa.
Koostimme alle tilannekatsauksen siitä, mitä digisääntelyn kentällä on hiljattain tapahtunut ja millaisia uusia velvoitteita on näköpiirissä.
Suuret verkkoalustat piinapenkissä
EU:n digipalvelusäädös (DSA) astui voimaan vaiheittain vuosina 2023–2024, ja se velvoittaa laajasti erilaisia digipalvelualustoja muun muassa puuttumaan laittomaan sisältöön ja parantamaan läpinäkyvyyttä suhteessa käyttäjiin. Komissio ja kansalliset valvojat ovat jo käynnistäneet ensimmäisiä valvontatoimia: esimerkiksi X:ää tutkitaan mahdollisista rikkomuksista käyttäjiä manipuloiviin käytäntöihin ja mainonnan läpinäkyvyyteen liittyen.
Ns. portinvartijoina toimivat erittäin suuret verkkoalustat ovat joutuneet päivittämään käytäntöjään toukokuusta 2023 alkaen myös EU:n digimarkkinasäädöksen (DMA) myötä. Digimarkkinasäädöksellä on pyritty parantamaan kilpailua ja läpinäkyvyyttä suurten teknologia-alustojen ekosysteemeissä. Huhtikuussa 2025 Euroopan komissio langetti ensimmäiset sakot digimarkkinasäädöksen puitteissa. Apple sai 500 miljoonan euron seuraamuksen App Storessa asetetuista rajoituksista, joiden myötä sovelluskehittäjät eivät voineet riittävästi hyödyntää vaihtoehtoisia jakelualustoja. Metalle määrättiin 200 miljoonan euron sakko sen soveltamasta ”consent or pay” -mallista, joka edellytti Facebookin ja Instagramin käyttäjiltä maksua vastineeksi rajatummasta henkilötietojen käsittelystä.
Kohti riskiperustaista tekoälysääntelyä
Tekoälyhypen ollessa kuumimmillaan EU:n tekoälysäädöksen (AI Act) ensimmäiset velvoitteet alkoivat soveltua helmikuussa 2025. Kaikkien kielletyn riskiluokan tekoälyjärjestelmien kehittäminen, tarjoaminen ja käyttö on tullut lopettaa. Organisaatiot ovat lisäksi joutuneet pohtimaan, millaisilla koulutuksilla ja muilla toimenpiteillä ne täyttävät velvoitteensa varmistaa riittävä tekoälylukutaito.
Avoimeksi jääneiden kysymysten selventämiseksi komissio julkaisi alkuvuodesta 2025 ei-sitovaa ohjeistusta mm. tekoälyjärjestelmän määritelmästä, kielletyistä tekoälykäytännöistä sekä tekoälylukutaitoa koskevasta velvoitteesta. Pian ollaan taas uuden äärellä, kun muut tekoälysäädöksen velvoitteet tulevat asteittain sovellettaviksi vuosien 2025–2027 aikana. Erityisesti korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevat velvoitteet tulevat vaikuttamaan sekä tarjoajien että käyttöönottajien toimintaan.
Reiluja pelisääntöjä datamarkkinoille
Datan saadessa yhä keskeisempää merkitystä yhteiskunnassa EU on pyrkinyt mahdollistamaan datan vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla eri toimijoiden välillä. Keskeinen sääntelyhanke tämän strategian tukemiseksi on datasäädös (Data Act), jonka velvoitteista suurinta osaa aletaan soveltaa 12.9.2025 alkaen. Sääntelyn kohteena ovat erityisesti verkkoon kytketyt laitteet (IoT), joiden käyttäjille on jatkossa annettava pääsy laitteen tuottamaan dataan. Datasäädös myös kieltää kohtuuttomien dataan liittyvien sopimusehtojen soveltamisen, jos ne on asetettu yksipuolisesti toiselle yritykselle.
Datasäädös tulee vaikuttamaan myös pilvipalveluihin, ja ”vendor lock-in” -tilanteiden odotetaan jäävän sen myötä pitkälti historiaan. Pian esimerkiksi pilvipalvelun vaihtamista rajoittavat vaihtomaksut poistuvat asteittain, pilvipalveluntarjoajilla on velvollisuus avustaa palvelun vaihtamisessa, ja asiakkailla on oikeus irtisanoa pilvipalvelu kahden kuukauden irtisanomisajalla. Lähitulevaisuus näyttää, millaisiksi tarkemmat sopimuskäytännöt muodostuvat ja millaisia vaikutuksia datasäädöksen velvoitteilla on esimerkiksi pilvipalveluiden hinnoitteluun.
Kyberturvauhkiin varautumista sääntelyllä
Pitkään odotetun NIS2-direktiivin velvoitteet tulivat voimaan 8.4.2025, kun ne saatiin viimein toimeenpantua kansallisesti kyberturvallisuuslailla. Yhteiskunnan kriittisillä toimialoilla on kyberuhkien kasvaessa nyt myös lakisääteisesti velvoitteita hallita kyberturvallisuusriskejä sekä ilmoittaa merkittävistä tietoturvapoikkeamista viranomaisille. Uusi kyberturvallisuussääntely ei lopu kyberturvallisuuslakiin, sillä lähivuosina uusia vaatimuksia seuraa myös kyberkestävyyssäädöksestä (CRA). Se tulee vaikuttamaan digitaalisen elementin sisältäviin laitteisiin ja ohjelmistoihin, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti liitettävissä toiseen laitteeseen tai verkkoon. Soveltamisalaan kuuluvilla toimijoilla on kuitenkin vielä aikaa varautua velvoitteisiin, sillä haavoittuvuuksista ilmoittamista koskevia velvoitteita aletaan soveltaa 11.9.2026 ja tuotteen tietoturvaominaisuuksia koskevia vaatimuksia aletaan soveltaa 11.12.2027.
Tietoturvauhkiin on vastattu myös toimialakohtaisella sääntelyllä. Erityisesti 17.1.2025 alkaen sovellettavaksi tullut asetus finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä (DORA) on vaikuttanut laajasti niin finanssialan toimijoihin kuin myös finanssialalle palveluita tuottaviin IT-palveluntarjoajiin. Alkuvuodesta nähtiin sopimuspäivitysrupeama, kun DORAn vaatimuksia neuvoteltiin osaksi finanssialan toimijoiden ja IT-palveluntarjoajien välisiä sopimuksia. Komissio on myös ehtinyt luonnostella ja julkaista useita teknisiä sääntelystandardeja, joissa täsmennetään DORAn vaatimuksia. Tällä hetkellä valvontaviranomaiset keskittyvät kriittisyysarviointien tekemiseen, joiden tavoitteena on nimetä ne kriittiset IT-palveluntarjoajat, jotka tulevat suoraan viranomaisvalvonnan piiriin. Nimitysten odotetaan tulevan voimaan syksyllä 2025.
Miltä tulevaisuus näyttää?
EU:n digisääntelykehys on muutamassa vuodessa muuttunut laajaksi kokonaisuudeksi, jolla on todellista vaikutusta yritysten arkeen. Uudistusten laajuus ja nopea toimeenpano ovat herättäneet monissa organisaatioissa tarpeen tarkistaa prosesseja, sopimuksia ja teknisiä ratkaisuja – eikä hengähdystaukoa ole näköpiirissä. Komissio ja kansalliset viranomaiset ovat osoittaneet myös valmiutensa tarttua epäkohtiin, ja valvonnan voidaan odottaa ulottuvan vähitellen myös suurten toimijoiden ulkopuolelle.
Organisaatioille tämä tarkoittaa ennen kaikkea tarvetta pysyä hereillä. Uusi sääntely ei ole vain hallinnollinen velvoite, vaan usein myös strateginen kysymys: miten rakentaa palveluita, jotka ovat paitsi käyttäjälähtöisiä ja kilpailukykyisiä, myös regulaatiovaatimusten mukaisia? Vaikka sääntelyn määrä voi tuntua kuormittavalta, se tarjoaa myös mahdollisuuden erottautua. Ne toimijat, jotka tarttuvat ajoissa sääntelyn tuomiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin, voivat kääntää uudet velvoitteet myös kilpailueduksi.
Sääntelyn kiristyessä selkeä suunta ja käytännönläheinen tulkinta ovat tärkeämpiä kuin koskaan – tuemme asiakkaitamme molemmissa.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Alihankintasopimuksia laadittaessa yksi keskeisistä kysymyksistä on, missä määrin pääsopimuksen ehdot tulisi ulottaa alihankkijaan. Ns. back-to-back-periaatteella viitataan siihen, että alihankkijalle asetetaan vastaavat velvoitteet kuin mitä pääsopimuksen osapuolella on asiakasta kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mekaanista ehtojen kopioimista, vaan huolellista harkintaa siitä, missä määrin ehdot on alihankkijan roolin ja vaikutusmahdollisuuksien kannalta tarkoituksenmukaista heijastaa alihankkijalle.
Huolimattomasti laadittu alihankintasopimus voi sisältää merkittäviä riskejä, jotka pahimmassa tapauksessa tunnistetaan vasta ongelmatilanteen synnyttyä. Ikäviä yllätyksiä voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa loppuasiakas esittää vahingonkorvausvaatimuksen alihankkijan menettelyn takia, mutta korvausta ei voidakaan periä alihankkijalta. Laajamittaisia riitoja voi syntyä myös esimerkiksi siitä, että loppuasiakkaalle luvataan alihankkijan materiaaleihin laajempia oikeuksia kuin mitä alihankkijalta on tosiasiassa saatu. Oikeuksien luovutusketjut voivat olla pitkiä, jolloin virheen seuraukset ja vahinkojen laajuus voivat yllättää.
Tässä blogitekstissä käymme tarkemmin läpi keskeisiä näkökulmia, jotka auttavat arvioimaan, miten back-to-back-periaatetta kannattaa soveltaa käytännössä.
Mitä alihankkijalta ostetaan?
Olennaisen tärkeää on tunnistaa, miten alihankinnan tyyppi vaikuttaa back-to-back-periaatteen soveltamiseen. Seuraavat esimerkit kuvaavat sitä laajaa kirjoa, jota alihankinta voi pitää sisällään:
Kokonaisvastuullinen toimitus: Jos alihankkija vastaa kokonaisvaltaisesti tietystä osuudesta ja sen lopputuloksesta, pääsopimuksen ehdot on yleensä tarpeen heijastaa laajamittaisesti alihankkijalle. Toisaalta jos alihankkijan toimittama kokonaisuus on vain osa laajempaa kokonaisuutta, jonka pääsopimuksen osapuoli sitoutuu toimittamaan asiakkaalle, ehtoja on välttämätöntä jossain määrin sovittaa alihankkijan osuuteen sopivaksi.
Resurssivuokraus: Jos alihankkija tarjoaa ainoastaan yksittäisiä henkilöresursseja, jotka työskentelevät osana pääsopimuksen osapuolen tiimiä, alihankkijan ei voida olettaa ottavan vastuulleen pääsopimuksen velvoitteita täysimääräisesti. Näissä tapauksissa olennaisia ovat esimerkiksi henkilöiden osaamista ja kokemusta koskevat vaatimukset sekä henkilöiden oikea-aikainen saatavuus ja pysyvyys hankkeessa.
Vakiotuotteet: Alihankinta voi pitää sisällään myös vakiomuotoisten tuotteiden tai materiaalien ostamista alihankkijalta. Esimerkiksi IT-hankkeissa saatetaan toimittaa vakiomuotoisia ohjelmistotuotteita. Voidaan pohtia, onko tällöin lainkaan kyse alihankinnasta sanan varsinaisessa merkityksessä. Perinteiset alihankinnan pelisäännöt ja back-to-back-periaate eivät välttämättä sovellu tällaisiin tilanteisiin, vaan tapauskohtaisesti on harkittava, miten alihankintasopimuksen ja pääsopimuksen yhteensopivuus varmistetaan. Joissain tapauksissa voi olla päinvastoin tarpeen toteuttaa tämä niin, että alihankkijan soveltamat vakioehdot ja kuvaukset heijastetaan pääsopimukseen, ja asiakas hyväksyy nämä itseään sitoviksi (ns. flow up -ehdot).
Ulkopuolinen toimija: Erilaisia alihankintatyyppejä on monia, ja neljäntenä esimerkkinä voidaan mainita tilanteet, joissa alihankkija toimii käytännössä ulkopuolisena toimijana, jonka suorituksen pääsopimuksen osapuoli hankkii asiakkaan käyttöön asiakkaan nimenomaisesta toimeksiannosta. Pääsopimuksen osapuolen rooli saattaa olla lähinnä alihankkijoiden kilpailuttaminen ja suoritusten läpilaskuttaminen asiakkaalta. Näissä tilanteissa on arvioitava tapauskohtaisesti, missä laajuudessa pääsopimuksen osapuolella on mahdollisuus ottaa vastuuta alihankkijan toiminnasta, ja sopia toimintamallit ja sopimuskäytännöt läpinäkyvästi sekä asiakkaan että alihankkijan kanssa.
Avainalueet, joissa back-to-back on erityisen tärkeä
Ensimmäinen vaihe alihankintaa suunniteltaessa on tarkistaa, missä määrin alihankinta on ylipäätään sallittua pääsopimuksen puitteissa. Jos alihankinta on mahdollista, on luonnollisesti tärkeää varmistua siitä, että alihankkijan kanssa sovitut sisältöä, laatua ja aikataulua koskevat vaatimukset ovat linjassa pääsopimuksessa sovittujen vaatimusten kanssa.
Back-to-back-periaatteen näkökulmasta on lisäksi syytä kiinnittää huomiota erityisesti näihin sopimusehtoihin:
Immateriaalioikeudet: Jos asiakkaalle on luvattu tietynlaajuinen käyttöoikeus tai immateriaalioikeuksien täysimääräinen luovutus, alihankintasopimuksessa on välttämätöntä sopia yhdenmukaisista ehdoista, joilla alihankkija luovuttaa vastaavat oikeudet pääsopimuksen osapuolelle edelleen luovutettavaksi. Myös oikeuksien siirtymishetkellä ja voimassaoloajalla on merkitystä: esimerkiksi jos asiakkaan kanssa on sovittu, että oikeudet siirtyvät asiakkaalle tuotoksen syntyhetkellä, alihankkijan kanssa ei välttämättä voida sopia, että oikeudet siirtyvät vasta maksuhetkellä.
Maksuehdot: Pääsopimuksen osapuolen intressissä on tyypillisesti soveltaa ns. pay when paid -periaatetta, jonka mukaisesti alihankkijalla olisi oikeus saada maksu vasta sen jälkeen, kun pääsopimuksen osapuoli on saanut vastaavan maksusuorituksen asiakkaalta. Tällainen ehto mitigoi pääsopimuksen osapuolen riskiä kassavirtaongelmista ja siirtää riskiä asiakkaan maksuongelmista alihankkijalle. Toisaalta alihankkijan näkökulmasta tämä voi olla ankara malli, koska asiakkaan maksun viivästyminen voi johtua myös alihankkijasta riippumattomista seikoista.
Tietosuoja ja tietoturva: Jos alihankkija käsittelee loppuasiakkaan henkilötietoja ja/tai muita tietoja, tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat ehdot on tyypillisesti tarpeen heijastaa sellaisenaan alihankkijalle. Tämäkään periaate ei kuitenkaan ole mustavalkoinen: esimerkiksi henkilöresursseja vuokrattaessa alihankintayritys ei välttämättä toimi henkilötietojen käsittelijänä, jos ainoastaan yksittäisellä henkilöresurssilla on pääsy tietoihin, ja kyseinen henkilö rinnastuu operatiivisesti pääsopimuksen osapuolen työntekijöihin.
Sopimussakot ja vahingonkorvaukset: Sopimussakkojen toimintalogiikka on tyypillisesti selkeä: jos tapahtuu asia X, maksetaan sopimussakko Y. Jos alihankkija aiheuttaa asian X, velvoitteen maksaa sopimussakko Y on luontevaa olla alihankkijalla. Sopimussakkoja haastavampaa on arvioida, missä määrin alihankkijalta voidaan edellyttää yhtäläisiä vahingonkorvausehtoja kuin mitä pääsopimuksessa on sovittu. Jos pääsopimuksessa on sovittu vahingonkorvausvastuun ylärajasta, yläraja on tyypillisesti suhteutettu koko toimituskokonaisuuden arvoon. Jos alihankkija toimittaa vain osan koko toimituksesta, vastaavan vahingonkorvausvastuun heijastaminen täysimääräisesti alihankkijalle voi olla hankalaa. Toisaalta jos alihankkijan vastuun enimmäismäärä suhteutetaan alihankkijan toimitusosuuden arvoon, saattaa pääsopimuksen osapuoli joutua maksamaan alihankkijan rikkomuksesta asiakkaalle suuremman korvauksen, kuin mitä alihankkijalta voidaan periä.
Irtisanomisehdot: Alihankintasopimusta laadittaessa ei tule unohtaa, että myös sopimuksen voimassaoloa ja irtisanomista koskevilla ehdoilla on keskeinen merkitys pääsopimuksen osapuolen riskienhallinnan näkökulmasta. Jos alihankkijalla on oikeus irtisanoa alihankintasopimus kesken pääsopimuksen voimassaoloajan, pystyykö pääsopimuksen osapuoli löytämään riittävän nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin korvaavan alihankkijan? Onko alihankkijan vaihtaminen ylipäätään sallittua ilman asiakkaan erillistä suostumusta? Vai onko alihankkija niin kriittinen, että korvaavaa alihankkijaa ei ole löydettävissä? Jos erilaisia skenaarioita ei ole mietitty etukäteen, riskinä on, että pääsopimuksen osapuoli joutuu sopimusrikkomukseen asiakkaan suuntaan, jos alihankkija ei ole enää käytettävissä.
Lopuksi
Huolimattomasti laadittu alihankintasopimus voi aiheuttaa merkittäviä riskejä sopimusosapuolille. Alihankintasopimusta laadittaessa on tärkeää ensinnäkin ymmärtää alihankkijan rooli suhteessa koko toimitukseen, ja toiseksi varmistaa back-to-back periaatteen toteuttaminen sopimusketjussa tarvittavassa laajuudessa.
Huolellisestikin laadittuun alihankintasopimukseen voi luonnollisesti jäädä riskejä, sillä lopulliseen riskinjakoon vaikuttavat osapuolten neuvottelutasapaino ja tapauskohtaiset olosuhteet. Keskeistä on joka tapauksessa tunnistaa ja ymmärtää mahdolliset riskit, jotta voidaan tehdä harkittu päätös siitä, ovatko riskit hallittavissa ja hyväksyttävissä.
Katri Aarnio
Counsel
050 306 2031
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.