”Ympäristöystävällinen”, ”hiilineutraali” ja ”vastuullinen” ovat vakiintuneet osaksi markkinointia. Ympäristöväittämät eivät tähänkään asti ole saaneet olla harhaanjohtavia, mutta 27.9.2026 sääntely täsmentyy ja tietyt menettelyt kielletään kaikissa tilanteissa. Uudet viherväittämien pelisäännöt edellyttävät, että yritykset tarkistavat kuluttajille suunnatut ympäristöväittämät, kestävyysmerkinnät, ilmastotavoitteet ja tuotetiedot.
Mitä sääntelyä uudistetaan?
Kyse on direktiivistä (EU) 2024/825, jolla muutetaan EU:n sopimattomia kaupallisia menettelyjä ja kuluttajan oikeuksia koskevia direktiivejä. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön kuluttajansuojalain muutoksella ja uudella valtioneuvoston asetuksella.
Uudistus koskee kuluttajille suunnattua markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa yrityksen koosta riippumatta. Säännöt voivat tulla sovellettaviksi verkkosivuilla, mainonnassa, sosiaalisen median kaupallisissa sisällöissä, pakkauksissa, verkkokauppojen tuotetiedoissa ja muussa kuluttajille suunnatussa vastuullisuusviestinnässä.
Direktiiviä ei pidä sekoittaa erilliseen Green Claims -direktiiviehdotukseen. Sen käsittely on tällä hetkellä jumissa, eikä ehdotusta ole hyväksytty tai virallisesti peruutettu.
Milloin sääntöjä aletaan soveltaa?
Uusia säännöksiä aletaan soveltaa 27.9.2026. Rajattu siirtymäsäännös koskee ennen tätä päivää markkinoille saatettuun tavaraan tai sen pakkaukseen sisältyvää markkinointia: kestävyysmerkintöjä, yleisiä ympäristöväittämiä ja väittämän laajuutta koskevia tiettyjä kieltoja sovelletaan tällaiseen markkinointiin vasta 27.3.2027. Kyse ei ole yleisestä lisäajasta kaikille viherväittämille, eikä siirtymäsäännös koske esimerkiksi verkkomainontaa, uusia pakkauksia tai muita asetuksessa kiellettyjä menettelyjä.
Millaisia ympäristöväittämiä saa käyttää?
Yleiset ilmaukset, kuten ”ympäristöystävällinen”, ”vihreä”, ”ekologinen” ja ”ilmastoystävällinen”, ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, ellei yritys pysty osoittamaan väittämän kannalta merkityksellistä, tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa. Tällainen taso voi perustua esimerkiksi EU-ympäristömerkkiin tai virallisesti tunnustettuun EN ISO 14024 -standardin mukaiseen tyypin I ympäristömerkkiin.
Yleinen väite voidaan muuttaa täsmälliseksi kertomalla samassa viestintävälineessä selvästi, mitä ominaisuutta tai tuotteen osaa väite koskee. Täsmällisenkin tiedon on oltava totuudenmukainen, ajantasainen ja todennettavissa, eikä koko tuotetta tai yritystä saa markkinoida ympäristön kannalta parempana, jos hyöty koskee vain pakkausta tai yhtä toimintoa.
Ilmaisun ”vastuullinen” arviointi riippuu viestin kokonaisvaikutelmasta, sillä sana voi viitata ympäristövaikutusten lisäksi yhteiskunnallisiin ominaisuuksiin. Jos sillä luodaan kuva myönteisestä ympäristövaikutuksesta, ympäristöväittämiä koskevat säännöt voivat tulla sovellettaviksi.
Entä hiilineutraalius ja kompensointi?
Tavaraa tai palvelua ei saa markkinoida ympäristövaikutuksiltaan neutraalina, tavanomaista vähäisempänä tai myönteisenä, jos väite perustuu kasvihuonekaasupäästöjen kompensointiin. Esimerkiksi kompensointiin perustuvat väitteet ”hiilineutraali tuote”, ”hiilineutraali toimitus” ja ”ilmastokompensoitu” ovat kiellettyjä.
Yritys saa kertoa todellisista päästövähennyksistä ja ilmastohankkeiden rahoittamisesta, kun tiedot esitetään täsmällisesti ja harhaanjohtamatta. Kompensointia ei kuitenkaan saa kuvata tuotteen omaksi ympäristöominaisuudeksi tai keinoksi nollata sen aiheuttamat päästöt.
Mitä kestävyysmerkinnöiltä ja ilmastotavoitteilta vaaditaan?
Kestävyysmerkintää saa käyttää vain, jos se perustuu vaatimukset täyttävään kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmään tai viranomainen on vahvistanut merkinnän. Järjestelmän ehtojen on oltava julkisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä, ja vaatimusten noudattamista on valvottava riippumattomasti. Yrityksen oma arvio tai sisäinen pisteytys ei yksin riitä ”Green Choice” -tyyppisen merkin perustaksi.
Tulevaisuutta koskeva väite, kuten ”olemme hiilineutraali vuonna 2030”, edellyttää julkisia ja todennettavia sitoumuksia sekä yksityiskohtaista ja toteuttamiskelpoista suunnitelmaa. Suunnitelmassa on oltava mitattava aikataulu, arvio tarvittavista resursseista ja riippumattoman asiantuntijan säännöllinen seuranta, jonka havainnot ovat kuluttajien saatavilla.
Mitä muuta uudistus koskee?
Uudet kiellot liittyvät myös tuotteiden kestävyyteen, ohjelmistopäivityksiin ja korjattavuuteen. Kiellettyä on esimerkiksi markkinoida tavaraa, jonka kestävyyttä rajoittavasta ominaisuudesta on yrityksen saatavilla tieto, tai esittää tavara korjauskelpoisena, vaikka sitä ei voi korjata. Myöskään pelkästään toiminnallisia ominaisuuksia parantavaa ohjelmistopäivitystä ei saa esittää välttämättömänä.
Ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle on annettava uusia tietoja muun muassa lakisääteisestä virhevastuusta. Laissa säädetyin edellytyksin tietoja annetaan myös tuottajan yli kaksi vuotta voimassa olevasta maksuttomasta kestävyystakuusta, päivitysten vähimmäisajasta, korjattavuuspistemäärästä sekä varaosien ja korjausohjeiden saatavuudesta.
Mitä rikkomisesta voi seurata?
Sääntelyn noudattamista valvoo kuluttaja-asiamies. Säännösten vastainen menettely voidaan kieltää, kieltoa voidaan tehostaa uhkasakolla ja rikkomisesta voidaan määrätä seuraamusmaksu. Markkinaoikeus voi tietyissä tilanteissa velvoittaa yrityksen myös oikaisemaan markkinointiaan.
Kuluttajalla voi lisäksi olla oikeus kohtuulliseen hinnanalennukseen, jos sopimattoman menettelyn voidaan olettaa vaikuttaneen ostopäätökseen. Tahallinen tai huolimaton rikkominen voi johtaa myös vahingonkorvausvastuuseen.
Mitä yrityksen kannattaa tehdä nyt?
Yrityksen kannattaa ennen 27.9.2026:
inventoida verkkosivujen, kampanjoiden, sosiaalisen median ja pakkausten väittämät;
täsmentää, mitä tuotetta, ominaisuutta tai elinkaaren vaihetta kukin väite koskee;
koota väitteitä tukeva ajantasainen näyttö ja käytetyt laskentamenetelmät;
tarkistaa kompensointiväitteet, omat kestävyysmerkit ja tulevaisuuden tavoitteet;
varmistaa tuotetietojen kulku valmistajalta myyjälle ja verkkokauppaan; sekä
nimetä väittämien hyväksymisestä ja seurannasta vastaavat henkilöt.
Uudistus ei tarkoita vastuullisuusviestinnän loppua, mutta yleisten lupausten sijaan tarvitaan rajattuja, ymmärrettäviä ja todennettavia tietoja. Folks auttaa tunnistamaan ympäristöväittämien ja pakkausmerkintöjen riskit sekä rakentamaan käytännöt sääntelyn mukaista markkinointia varten.
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Alennusmyynneillä yritykset pyrkivät kasvattamaan tunnettavuuttaan ja lisäämään menekkiä. Lainmukainen alennusmyynti-ilmoittelu ei ole vain asiakkaan etu, sillä oikein toteutettuna se parantaa yrityksen asiakastyytyväisyyttä ja mainetta sekä vahvistaa asiakkaiden luottamusta yritykseen. Etenkin näin alennusmyyntisesongin vilkkaimpaan aikaan on fiksua kerrata pelisäännöt ja varmistaa, että alennusmyynti-ilmoittelu on rehellistä ja läpinäkyvää.
Kestoltaan rajattu alennusmyynti vai yksittäinen tarjouskampanja?
Alennusmyynnin ja yksittäisen tarjouskampanjan erottaminen toisistaan ei aina ole yksiselitteistä. Erottelua voidaan selkiyttää seuraavasti:
Kattavuus: Alennusmyynti kattaa usein laajemman hyödykejoukon kuin tarjous
Ajallinen kesto: Alennusmyynti on yleensä pitkäkestoisempi kuin tarjous
Edun suuruus: Alennusmyynnissä hinnanalennus tai etu on usein suurempi kuin tarjouksessa
Alennusmyynneissä hyödykkeiden hintoja tulee laskea vähintään kymmenen prosenttia alkuperäisestä hinnasta. Lisäksi alennusmyynti-ilmoittelu saa kestää yhtäjaksoisesti enintään kaksi kuukautta ja kalenterivuoden aikana enintään kolme kuukautta. Tarjoukseen viittaavia ilmaisuja saa markkinoida sen sijana korkeintaan yhden kuukauden, eikä samaa hyödykettä koskevat tarjoukset saa toistua peräjälkeen. Kuitenkin sekä alennusmyyntiä että tarjouskampanjaa koskevat pitkälti samat periaatteet ja säännöt, joita käydään läpi seuraavaksi.
Ilmoita tuotteen alin hinta hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana
Vuoden 2023 alusta markkinointisääntelyyn lisättiin ilmoitusvelvollisuus, jonka tarkoituksena on estää hintojen korottaminen juuri ennen alennusmyyntiä ja varmistaa, että alennukset ovat todellisia. Kun ilmoitat hinnanalennuksesta, sinun tulee kertoa myös tuotteen alin hinta, jolla olet myynyt sitä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.
Alimman hinnan tulee perustua oman myyntipisteesi myyntihintaan, jonka olet perinyt tuotteesta kyseisen ajanjakson aikana. Et voi siten markkinoida myyntipisteesi, kuten outlet-myymäläsi, yleistä edullista hintatasoa alennusmyyntinä ja asettaa hinnanalennuksen lähtökohdaksi esimerkiksi kilpailijan tai päämyymälän hintaa. Kilpailijan hintaan vertaaminen on sallittua vain, jos se ei anna virheellistä kuvaa kuluttajalle koituvan edun määrästä.
Jos alin hinta on saatavilla vain asiakaspalvelun kautta tai piilotettuna linkin taakse, tiedon saaminen edellyttää kuluttajan omaa aktiivisuutta eikä siten täytä lain asettamia vaatimuksia. Tiedon tulee olla helposti ja välittömästi kuluttajan nähtävillä.
Tavarantoimittajan suositushinta ei ole sama asia kuin alin hinta, jolla olet itse myynyt tuotetta. Alennuksen tulee perustua siihen alimpaan hintaan, jolla olet itse myynyt tuotetta. Esimerkiksi outlet-myymälässä alennuksen tulee perustua outletin omiin hintoihin.
Ilmoitusvelvollisuus soveltuu riippumatta siitä, markkinoidaanko yksittäistä tavaraa alennettuun hintaan vai laajempaa, yksilöimätöntä tavarajoukkoa. Tietyt hinnanalennukset on kuitenkin rajattu ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi palveluiden markkinointiin, ”kolme kahden hinnalla” -tyyppisiin paljousalennuksiin eikä tarjouksiin, joissa luvataan toinen tuotekaupan päälle.
Jos järjestät yhtäjaksoisen markkinointikampanjan, joka kestää enintään 60 päivää, ja jossa hinnanalennus suurenee asteittain, voit ilmoittaa alimpana hintana sen hinnan, jolla tuotetta on myyty ensimmäistä hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana.
Älä anna perättömiä väitteitä alennuksesta
Yritysten kiusaus korostaa alennuksia näyttävillä viitehinnoilla näkyy kuluttaja-asiamiehen ratkaisuissa. Alennusmyynti-ilmoittelussa käytettävän viitehinnan tulee kuitenkin perustua saman toimipaikan omaan alimpaan aiempaan tuotteesta tai palvelusta perittyyn myyntihintaan. Jos haluat lisäksi ilmoittaa myös muita viitehintoja, kuten ohjevähittäishinnan, varmista, ettei se aiheuta sekaannusta alimpaan hintaan. Myös ohjevähittäishinnan on oltava aito ja ajantasainen hinta, jota tosiasiallisesti peritään kuluttajilta markkinoilla.
Sallittua ei ole myöskään väittää, että alennus on voimassa vain rajoitetun ajan, jos sama hinta jatkuu myös tarjousajan jälkeen. Loputtomiin jatkuvat alennusmyyntikampanjat antavat kuluttajille virheellisen käsityksen myyntipisteen normaalihinnoista sekä alennuksen edullisuudesta.
Yksilöi rajoitukset ja ehdot selkeästi
Älä jätä kuluttajia arvailun varaan siitä, mitkä tuotteet ovat alennusmyynnin tai tarjouksen piirissä. Vältä tulkinnanvaraisuuksia suunnittelemalla ja viestimällä alennusmyynnin ehdot ja rajoitukset selkeästi. Jos alennus esimerkiksi koskee vain tiettyä tuoteryhmää, ilmoita tästä hinnanalennusta kuvaavien ilmaisujen yhteydessä ja huolehdi, että markkinoinnissa on selkeästi eroteltu alennetut tuotteet normaalihintaisista. Selkeänä erotteluna ei pidetä esimerkiksi sitä, jos lehti-ilmoituksessa sekä normaalihintaisten että tarjoustuotteiden hintatiedot esitetään samalla tavalla – isolla punaisella fontilla. Mikäli erottelu ei ole selkeää, kuluttajalle voi muodostua perusteltu käsitys olettaa, että alennuksen piirissä on myyjän koko tuotevalikoima.
Tarjoustuotteiden kohdalla on syytä varmistaa, että tuotetta riittää koko ilmoitetun tarjousajan. Tarvittaessa voit myös rajata alennettuun hintaan tarjottujen tuotteiden kappalemäärää markkinoinnissa. Mikäli tuote loppuu kesken, eikä kappalemäärää ole rajattu, tulee asiakkaalle tarjota mahdollisuus ostaa tuote myöhemmin tarjoushintaan. Jos menekkiä on hankala arvioida, voit myydä tuotteet ns. erämyyntinä, jossa takuuta saatavuudesta ei myönnetä. Erityisesti verkkokauppatilauksissa korostuu se, että käytössä olevat tietojärjestelmät toimivat luotettavasti ja tuotteen saatavuustiedot ajantasaisia, jotta myyjä voi varmistaa sopimuksen mukaisten toimitusten toteutumisen.
Hinta- ja saatavuustietojen sitovuus verkkokaupassa
Kuluttajan tulee voida luottaa siihen, että verkkokaupassa ilmoitetut tuotteen hinta- ja saatavuustiedot pitävät paikkansa. Hintatietoa on pidetty niin olennaisena osana sopimusehtoja, että lähtökohtaisesti isompikaan hintavirhe ei vapauta myyjää vastuusta. Hinnan sitovuuden arvioinnissa olennaista on, olisiko ostajan tullut ymmärtää, että kyseessä oli hintavirhe. Arvioinnissa voidaan huomioida myös muun muassa myyjän yleiset hinnoittelukäytännöt sekä esimerkiksi ostajan käyttäytyminen.
Edes tuotteen loppuminen ei vapauta myyjää vastuusta. Huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu muun muassa sen varmistaminen, ettei kuluttaja voi erehdyksessä tilata loppuun myytyä tuotetta. Ilmoita siis saatavuustiedoista ajantasaisesti heti verkkokaupassa, äläkä vasta tilauksen vastaanottamisen jälkeen.
Tarkista myös palvelusi irtisanomisprosessit
Toinen kuluttajien oikeuksiin läheisesti liittyvä teema on maksullisten palveluiden irtisanomisprosessit. Digitaalisten palveluiden aikakaudella kuluttajille on tarjolla lukematon määrä erilaisia maksullisia palveluita, kuten suoratoisto- ja musiikkipalveluita. Palveluiden laajan tarjonnan vuoksi on hyvin tavanomaista, että kuluttajat haluavat välillä irtisanoa käytössään olevia palveluita ja vaihtaa hetkellisesti toiseen palveluntarjoajaan.
Pitääkseen asiakkaat palveluiden parissa mahdollisimman pitkään, yritykset saattavat pyrkiä tekemään tilausten irtisanomisesta mahdollisimman monimutkaista. Kuluttajan irtisanomista ei saa vaikeuttaa pyrkimällä ohjaamaan kuluttajan valintoja esimerkiksi visuaalisin tai tietoteknisin suunnitteluratkaisuin. ”Pimeät käytännöt” voivat sisältää muun muassa monivaiheisia peruutusprosesseja, vaikeasti havaittavia tai piilotettuja peruutuslinkkejä sekä epäselviä ohjeistuksia. Tällaiset irtisanomisprosessit saattavat johtaa siihen, että kuluttaja kyseenalaistaa päätöksensä irtisanoa sopimus, ei saa irtisanottua sopimusta haluamassaan aikataulussa tai jopa luopuu irtisanomisesta kokonaan. Menettely voi muodostua lain näkökulmasta sopimattomaksi.
Varmistaaksesi kuluttajien oikeuksien toteutumisen sekä irtisanomisprosessin lainmukaisuuden:
vältä tarpeettomia vaiheita;
käytä selkeitä painikkeita ja linkkejä;
käytä ajantasaisia, helposti saatavilla olevia ohjeita; sekä
tarjoa mahdollisuus ottaa yhteyttä asiakaspalveluun helposti.
Lopuksi
Huolellisuus ja selkeys sekä alennusmyynti-ilmoittelussa että palveluiden irtisanomisprosesseissa on tärkeää ja voi pelastaa yrityksesi ylimääräisiltä riitatilanteilta sekä vahvistaa asiakkaiden luottamusta yritykseesi. Näitä periaatteita noudattamalla voit rakentaa kestäviä asiakassuhteita ja erottua positiivisesti kilpailijoistasi.
Lisätietoja asiasta antavat:
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648 626
Tiina Nieminen
Junior Counsel
+359 40 0954 740
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Digisääntely kehittyy kovaa vauhtia, ja palveluntarjoajien on oltava jatkuvasti valppaana varmistaakseen palveluidensa lainmukaisuuden. Yksi digipalveluihin laajalti vaikuttava uudistus on digipalvelulain ja sen mukaisten saavutettavuusvaatimusten soveltamisalan laajeneminen. Aikaisemmin saavutettavuusvaatimukset ovat koskeneet lähinnä julkishallinnon palveluita ja vahvasti säänneltyjä toimialoja (kuten finanssipalveluita), mutta kesäkuusta 2025 lähtien myös useiden kuluttajille tarjottavien palveluiden on oltava saavutettavia.
Tässä artikkelissa syvennymme digipalvelulakiin.
Mistä digipalvelulaissa on kyse?
Digipalvelulaki asettaa tietyille digitaalisille palveluille vaatimuksia niiden saatavuuden, laadun, tietoturvallisuuden ja sisällön saavutettavuuden osalta. Näihin vaatimuksiin viitataan yleisesti saavutettavuusvaatimuksina tai esteettömyysvaatimuksina. Käytännössä vaatimuksilla pyritään varmistamaan, että jokaisella olisi yhdenvertainen mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja, myös mahdollisesta toimintarajoitteestaan riippumatta.
Digipalvelulaki asettaa ylätason raamit saavutettavuudelle. Tarkempia saavutettavuusvaatimuksia on kuvattu muussa sääntelyssä ja standardeissa, joista keskeisiä ovat valtioneuvoston asetus 179/2023, Eurooppalainen standardi EN 301 549, WCAG-ohjeistus ja laki sähköisen viestinnän palveluista.
Mitä palveluita saavutettavuusvaatimukset koskevat?
Jo digipalvelulain voimaantulosta vuodesta 2019 lähtien saavutettavuusvaatimukset ovat koskeneet seuraavia palveluita:
Viranomaisen digitaaliset palvelut
Julkisoikeudellisen laitoksen digitaaliset palvelut
Sellaiset yrityksen digitaaliset palvelut, joiden kehittämiskustannuksista tai vuotuisista ylläpitokustannuksista viranomainen on rahoittanut vähintään 50 %
Vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut
Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen palveluntarjoajat
Luottolaitokset, maksulaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhdistykset
Soveltamisalan laajenemisen myötä myös seuraavien kuluttajille tarjottavien palveluiden on oltava saavutettavia 28.6.2025 alkaen:
Henkilöliikennepalvelut, sähkökirjat ja verkkokauppojen palvelut
Seuraavat kuluttajille tarjottavat palvelut: kuluttajaluotot, sijoituspalvelut ja niiden oheispalvelut, maksupalvelut, perusmaksutilit ja niihin liittyvät palvelut, sähköinen raha
Audiovisuaalisiin sisältöpalveluihin pääsyn tarjoavat palvelut ja viestintäpalvelut
Mikroyritykset eivät kuitenkaan kuulu digipalvelulain soveltamisalaan, eli mikroyritysten tarjoamien digipalveluiden ei tarvitse täyttää saavutettavuusvaatimuksia. Mikroyrityksiä ovat yritykset, joiden palveluksessa on alle 10 työntekijää ja joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa tai joiden vuosittainen taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.
Mitä yleisiä velvoitteita digipalvelulaki asettaa?
Kaikkiin digipalvelulain soveltamisalaan kuuluviin palveluihin liittyy kolme keskeistä velvoitetta.
Ensinnäkin palveluiden on täytettävä yhdenmukaistetun eurooppalaisen standardin EN 301 549 saavutettavuusvaatimukset. Osa vaatimuksista on määritelty tarkemmin WCAG-ohjeistuksessa.
Toiseksi palveluntarjoajan on ylläpidettävä saavutettavuusselostetta ja pidettävä se helposti saatavilla verkkosivustollaan saavutettavassa muodossa. Saavutettavuusselosteen laatimisessa auttaa aluehallintoviraston julkaisema työkalu.
Kolmanneksi käyttäjillä on oltava mahdollisuus antaa saavutettavuuspalautetta, ja palautteeseen on vastattava 2 viikon kuluessa. Käyttäjä voi tehdä myös saavutettavuuskantelun tai selvityspyynnön valvovalle viranomaiselle eli aluehallintovirastolle.
Lisävaatimukset kuluttajapalveluille
Kesäkuussa 2025 soveltamisalan piiriin tuleviin kuluttajapalveluihin kohdistuu lisävelvoitteita palvelutyypin mukaan. Kaikkien kuluttajapalveluiden osalta palveluntarjoajalla on esimerkiksi yleinen velvoite antaa tietoa kuluttajapalvelun toiminnasta.
Rahoitus- ja pankkipalveluiden osalta palveluntarjoajan on varmistettava, että palvelun tarjoamista koskevat tiedot täyttävät Euroopan neuvoston kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen B2-tason.
Sähkökirjojen eli arkikielisemmin e-kirjojen osalta digipalvelulaki edellyttää saavutettavuuden varmistamista siten, että e-kirjoja voidaan käsitellä, lukea ja käyttää ja niissä voidaan navigoida.
Verkkokaupassa olevien tuotteiden ja palvelujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta on annettava tietoa, jos tuotteen tai palvelun toimittaja on toimittanut kyseiset tiedot. Perinteisesti verkkokaupoiksi miellettyjen sivustojen ohella verkkokaupalla tarkoitetaan kaikkia palveluita, joissa kuluttaja voi tehdä etämyyntisopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa.
Myös audiovisuaalisille sisältöpalveluille on asetettu lisävaatimuksia, jotka on kuvattu tarkemmin sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa.
Milloin vaatimuksista voidaan poiketa?
Digipalvelulaissa on tunnistettu, että joissain tapauksissa saavutettavuusvaatimuksista voi olla perusteltua poiketa. Kaikissa digipalvelulain soveltamisalaan kuuluvissa palveluissa on mahdollista poiketa vaatimuksista siinä tapauksessa, että vaatimusten toteuttaminen aiheuttaisi kohtuuttoman rasitteen. Kohtuuton rasite on pystyttävä osoittamaan ennakkoon tehdyn saavutettavuusarvioinnin perusteella.
Kuluttajapalveluiden osalta digipalvelulaissa on kuvattu myös muita erityistilanteita, joissa saavutettavuusvaatimuksista voidaan poiketa. Kuluttajapalveluissa vaatimuksia ei tarvitse täyttää, jos tarjotaan vähintään yksi vaihtoehtoinen ja yhtä saavutettava käyttötapa käyttää palvelua noudattamalla toiminnallista suorituskykyä koskevia vaatimuksia. Toiminnallista suorituskykyä koskevat vaatimukset on kuvattu valtioneuvoston asetuksessa 179/2023.
Kuluttajapalveluissa vaatimuksista on mahdollista poiketa myös siinä tapauksessa, että vaatimusten noudattaminen aiheuttaisi sellaisen muutoksen, jonka seurauksena palvelun perusluonne muuttuisi perustavanlaatuisesti.
Palveluntarjoajalla on velvollisuus ilmoittaa kuluttajapalveluiden poikkeamat ja puutteet viranomaiselle.
Lopuksi
Saavutettavuus on perinteisesti mielletty lähinnä julkishallintoa koskettavaksi teemaksi, joten monille saattaa tulla yllätyksenä, että ensi vuodesta alkaen myös useat yritysten tarjoamat kuluttajapalvelut on päivitettävä digipalvelulain edellyttämälle tasolle.
Yksityiskohtaisten saavutettavuusvaatimusten viidakossa navigoiminen saattaa tuoda pintaan epätoivon tunteita, mutta toisaalta palveluiden kehittäminen saavutettavalle ja helppokäyttöiselle tasolle voi lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen lisäksi parhaimmillaan lisätä palveluiden kysyntää kuluttajien keskuudessa.
Counsel