Tässä artikkelissa tarkastelemme EU:n kyberturvallisuussääntelyä, erityisesti kyberturvallisuusdirektiiviä eli niin kutsuttua NIS 2 -direktiiviä (NIS 2 Directive) sekä kyberturvallisuusasetusta (Cybersecurity Act, CSA).
EU:n kyberturvallisuussääntely
Kyberturvallisuus on noussut EU:ssa viime vuosina keskeiseksi puheenaiheeksi, kun teknologian nopea kehitys on tuonut mukanaan uusia haasteita. Kasvaneiden kyberturvallisuusuhkien vuoksi EU:ssa on katsottu tarpeelliseksi luoda unionin yhteinen kyberturvallisuuden sääntelykehys, jolla vahvistetaan tiettyjen toimialojen toimijoiden tietoverkkojen ja -järjestelmien turvallisuusvalmiuksia sekä luodaan toimijoille raportointivelvollisuus.
Kyberturvallisuusasetus (CSA)
Voimaantulo ja soveltaminen | 27.06.2019 |
Kyberturvallisuusasetuksella luotiin Eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointikehys (The European Cybersecurity Certification Framework), joka koskee ICT-tuotteita, palveluja ja prosesseja. Kyseessä on EU:n laajuinen yhtenäinen sertifiointijärjestelmä, joka koostuu teknisistä vaatimuksista, standardeista ja menettelyistä. Yhtenäisen järjestelmän avulla yritykset voivat osoittaa, että niiden tuotteet, palvelut ja prosessit täyttävät tietyt kyberturvallisuusvaatimukset. Sertifiointi on vapaaehtoista.
Sertifiointikehyksen ohella asetuksella vahvistettiin vuonna 2004 perustetun EU:n kyberturvallisuusviraston (The EU Agency for Cybersecurity, ENISA) asemaa. ENISA toimii NIS 2 -direktiivillä perustettavan Euroopan kyberkriisien yhteysorganisaatioiden verkoston (The European Cyber Crises Liaison Organisation Network, EU-CyCLONe) kattoelimenä. Verkostossa Suomea edustaa Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus.
Kyberturvallisuusdirektiivi eli NIS 2 -direktiivi
Voimaantulo | 16.01.2023 |
Soveltaminen | 18.10.2024 |
NIS 2 -direktiivi on EU:n tietoverkkojen ja -palveluiden kyberturvallisuudesta annettu direktiivi. Sitä edelsi samaa aihepiiriä koskenut NIS -direktiivi vuodelta 2016. NIS 2 -direktiivillä sääntelyä uudistettiin muun muassa laajentamalla sen soveltamisalaa ja sillä asetettavia velvoitteita. NIS 2 -direktiivin tavoitteena on varmistaa, että tietyt yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset toimialat ovat riittävän suojattuja kyberuhkilta.
Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat toimijat jaetaan keskeisiin ja tärkeisiin toimijoihin niiden koon sekä niiden edustaman toimialan perusteella. Yleisluontoisesti voidaan todeta direktiiviä sovellettavan suuriin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka toimivat kriittisen infrastruktuurin aloilla tai eräillä muilla, digitaalisia järjestelmiä hyödyntävillä toimialoilla.
Direktiivi asettaa soveltamisalaan kuuluville yrityksille runsaasti kyberuhkien tunnistamiseen ja niiden torjumiseen liittyviä velvoitteita. Vaadittuihin riskienhallintatoimenpiteisiin lukeutuvat muun muassa:
Riskinhallinta- ja kyberturvallisuuspolitiikkojen laatiminen
Prosessien laatiminen poikkeamien käsittelemiseksi
Toiminnan jatkuvuuden sekä toimitusketjujen turvallisuuden hallinta
Henkilöstön kouluttaminen
Lisäksi yritysten tulee ilmoittaa merkittävistä tietoturvapoikkeamista kansalliselle NIS-viranomaiselle sekä tietyissä tilanteissa palvelujensa vastaanottajille. Viranomaiselle ilmoittaminen tapahtuu todennäköisesti Kyberturvallisuuskeskuksen sivuston kautta. Perusmuotoinen ilmoitusmenettely on kolmivaiheinen:
1. | Ennakkovaroitus | 24h poikkeamasta |
2. | Poikkeamailmoitus | 72h poikkeamasta |
3. | Lopullinen raportti | 1kk poikkeamailmoituksesta |
Ilmoitusvelvollisen yrityksen tulee raportoida merkittävästä tietoturvapoikkeamasta 24h poikkeaman havaitsemisesta ja tehdä varsinainen poikkeamailmoitus 72h poikkeaman havaitsemisesta. Ennen lopullista raporttia viranomainen voi tarvittaessa pyytää yritykseltä väliraportin. Jos puolestaan poikkeamaa edelleen työstetään kuukauden kuluttua, voi yritys antaa lopullisen raportin sijaan edistymisraportin, ja kuukauden kuluessa poikkeaman käsittelyn valmistumisesta lopullisen raportin.
Sääntelyn noudattamisen merkitystä korostavat suhteellisen suuret sanktiot, joita yritykselle voidaan määrätä mikäli velvoitteita ei noudateta. Sanktioiden suuruuteen vaikuttaa se, luokitellaanko yritys keskeiseksi vai tärkeäksi toimijaksi. Kansallisessa lainsäädännössä keskeisten toimijoiden hallinnollisten sakkojen enimmäismäärän on oltava vähintään 10 milj. euroa tai 2 % yrityksen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Tärkeäksi toimijaksi luokiteltavien toimijoiden osalta vastaavat lukemat ovat 7 milj. euroa tai 1,4 % kokonaisliikevaihdosta. Jäsenvaltiot voivat myös halutessaan säätää valtuudesta määrätä uhkasakkoja.
Sääntelyn seuraavat askeleet
NIS 2 -direktiiviin perustuva kansallinen lainsäädäntöhanke on parhaillaan vireillä. Kansallisen sääntelyn sisältö täsmentyy, kun hallituksen esitys annetaan arviolta vuoden 2024 alussa. Toistaiseksi tiedossa ovat ainoastaan direktiivin asettamat vähimmäisvelvoitteet. Esimerkiksi sanktioiden suuruus ja mahdollisten uhkasakkojen säätäminen täsmentyvät myöhemmin. Seuraamme säädöshankkeen etenemistä.
EU:n kyberturvallisuuden sääntelykehykseen kuuluvat myös kyberkestävyysasetus (Cyber Resilience Act) sekä komission keväällä julkaisema ehdotus kybersolidaarisuusasetukseksi (Cyber Solidarity Act). Palaamme näihin tulevissa postauksissamme.
Lisätietoja aiheesta antaa:
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.
Comments